Paluu arkeen

Sunnuntaina oli melkoinen päivä. Heti aamusta lähdettiin kävelemään äitimummilaan kolmen koiran ja pulkassa olevan Sennan kanssa. Tyttö jakso koko matkan osotella kaikkea ja naureskella ja hymyillä pulkasta:)

Mummilassa ulkoiltiin ja koirat sai olla irrallaan. Senna käveli lumihankeen ja halaili tätejään:)

Iltapäivästä käveltiin takaisin kotiin ja laitettiin Senna päikkäreille. Samalla jäätiin itse ulos kolaamaan pihasta lumet, kun ei meidän auraaja halua käydä meillä säännöllisesti, vain sillonkun siitä itestä tuntuu hyvältä käydä.

Puolitoista tuntia meni, että koko piha ja pihatie oli aurattu kahden ihmisen voimin. Onneksi Senna jatko vielä senkin jälkeen hetken päikkäreitä, että ehdittiin hetkinen hengähtää ennen iltaleikkejä ja syömisiä.

Eilinen meni sitten normaaleissa arkikuvioissa. Senna on ollut aika kiukkuinen. Luulisin että taas on tulossa liaää hampaita, tällä kertaa poskihammas, koska etuhampaat on kaikki jo tulleet.

Tää aamu on mennyt Sennan kans leikkiessä. Nyt sitten alkaa olla aika lähtä laittamaan kiukkuneiti päikkäreille. Täällä sitä vaan huudetaan;)

Lauantaipäivä Hoplopissa!

Lauantaina mentiin vahtimaan EeviäOlgaaAnniajaAinoa. Aamusta heti päätettiin, että mepä tehdäön jotain erilaista. Ei katotakaan koko päivää leffoja tai mässätä herkkuja, niinku tytöt on meijän kans tottuneet tekemään.

Pakattiin kaikki viisi pikkuneitiä, Enni ja meidät itsemme äitimummin autoon ja käännettiin auton nokka kohti Oulu Hoploppia. 

En oo ennen käynyt Hoplopissa, mutta nyt alan käymään. Oli sen verran mukavaa. Mentiin ihan pienimpien tahtia. Kiipeiltiin ja hypittiin ja laskettiin mäkeä ja naurettiin:) tytöt rakasti Hoploppia. Siellä sai päästellä höyryjä oikein viimeisen päälle! Senna kiipesi ja liukui ja nauroi ja juoksi tätien perässä menemään. Mentiin itekin tyttöjen perässä. Kaksi parasta juttua lasten ja myös meijän mielestä oli pallomeri ja pomppulinna. Niissä me saatiin istua ja lapset sai riehua niin paljon kuin tahtoivat.

Mulle tuli jossain vaiheessa hirvee hätä ettei vaan pienimmät tipahda alas, mutta sitten tajusin, että turha huolehtia sydän ja itku kurkussa etukäteen. Kaikki menee hyvin kunhan toinen meistä aikuisista on aina edellä ja toinen peränpitäjänä.

Pomppulinnassa kolmen pienimmän kanssa;)

Pidettiin kesken kaiken leikkimisen ja riehumisen ruokatauko, kun lapsukaisia alko kiukuttaa jo ilmeisetikin nälkä, kun sen jälkeen jatkoivat vielä tunteroisen leikkejä ennenkuin ilkeä isosisko/äiti/minä päätti että on aika lähteä kotia kohti.

Eikö olekin ihanan iloisia muksuja?

Meillä oli kaikilla niin hauskaa, että mennään varmastikin uudestaan!!!♡☆