Se kuinka kiitollinen olen. Kiitollinen lapsesta, vaimosta, perheestä, ystävistä...siitä että oon tarpeen vaatiessa saanut apua...siitä että mulla on kaikki pääasiat kunnossa tässä elämässä.
Se, kuinka täynnä rakkautta olen. Rakkautta niin tätä tuttua ja turvallista kuin tuota outoa ja tulevaa, erilaista elämää ja maailmaakin kohtaan. Koska ne on mun, eikä kukaan voi niitä multa ottaa pois.
Se kuinka väsynyt olen. Väsynyt, koska pitää opiskella, pitää vahtia vauvan hengitystä, pitää tehdä sitä tätä ja vielä totakin...väsyttää koska en osaa hellittää. Oon vaan sellainen robotti joka toimii täydellä teholla kunnes romahtaa ihan täysin...ja uskokaa pois, näitä romahduksia on tullut ja tulee olemaan. Joku päivä ei jaksakaan nousta vauvan kans sängystä ilman itkua...toisena päivänä taas vauva ei tee muutaku itkee ja sillon äitikin romahtaa, kunhan vauva on nukkumassa...ja joskus opiskelut menee niin päin persettä, ettei mitään toivoa olla vetämättä itkupotkuraivareita. Näiden romahdusten taso ja kovuus vaihtelee. Ja niiden jälkeen voi taas jatkaa täydellä teholla seuraavat pari viikkoa tai pari kuukauttakin.
Se kuinka onnellinen olen tästä elämästä jonka olen saanut. Onnellinen kaikista, niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä.
Ja viimeisenä, se miten olen tajunnut etten voi olla kaikkialla yhtä aikaa. Aina jotain karkaa. Ystävien mielestä lapsi ei ole tekosyy olla tulematta kylään, ei se olekaan. Ystävien mielestä en ole tarpeeksi kiitollinen heidän minun takiaan tekemistä asioista, joita ei muuten viime aikoina joillain ihmisillä ole kehuttavaa määrää ollut. Jos olen kotona perheen kanssa, tuntuu että kaikki muu häviää ja karkaa, valuu viemäristä alas. Kun olen töissä, multa menee ohi Sennan ekat sanat tai Sennan ekat askeleet, jotka se otti. Jos otan hetken omaa aikaa, vaimo vihaa mua seuraavan viikon ja joka päivä on pakko hyvittää, siksipä oma aika ja ystävienkin tapaaminen jää aika vähälle...
Mutta siis.
Vuodesta 2015 on jäänyt tällaiset tuntemukset.
Tältä vuodelta toivon, että osaisin vähän rauhoittua ja olla stressaamatta joka asiaa.
Nyt ois aika painua vällyjen väliin että ehtisi nukkua edes pari tuntia, ennenkuin neiti Yötkuuluuvalvoa herää...:D
 |
| Oon ihan hurahtanu ylipolven sukkiin ja säärystimiin! Aivan huippuja ja lämpimiä♡ |
 |
| Senna ja sen täti täydessä toppatällingissä:)♡ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti