#vanhemmatrasismiavastaan on rasisminvastaisen viikon aikana syntynyt perhebloggaajien aloittama kampanja. Päätin ottaa osaa tähän kampanjaan ajatuksilla, jotka raapaisin äkkiä kasaan siitä mitä rasismi on ja siitä miten itse arvostan ihmisiä ja toivon tuon minun tyttärenikin arvostavan.
"Lapsi seisahtuu paikalleen. Hän jää tuijottamaan naista, jolla on kauniit tummat hiukset ja ihanan suklaanruskeat silmät. Naisella on mukana kaunis, suurisilmäinen ja pitkäripsinen lapsi. Molemmat ovat tummaihoisia. Nainen hymyilee lapselle ja lapsi vastaa hymyyn varovasti.
Lapsen vanhemmat huomaavat hymyn. He vetävät lapsensa pois ja tuijottavat naista ja tämän lasta vihaisesti ja alkavat puhua kovaan ääneen.
Nainen laskee katseensa ja hymy hyytyy...." Suomalaisista löytyy moneen lähtöön, samoin kuin muistakin maailman ihmisistä. Löytyy ihmisiä, jotka tuomitsevat ja yleistävät; "kun se yksi tummaihoinen teki näin, niin kaikki tekee." Miten tällainen yleistäminen on reilua, kun se yleensä koskee vain näitä tiettyjä ihmisiä. Niitä, joilla on oikeasti hätä. Heitä, jotka tarvitsisivat oikeasti apua.
Rasismia ei pitäisi missään olosuhteissa hyväksyä. Rasismi on kuin sairaus, jos sen päästää valtaamaan mielen ja kehon, syömään niitä sisältä, sitä ei enää saa pois.
Minä en ole rasisti, en ainakaan koe itseäni sellaisena. Kohtelen kaikkia ihmisiä mahdollisimman tasa-arvoisesti ja toivon samanlaista kohtelua myös takaisin. En välitä onko ihminen tullut pakolaisena Syyriasta ja onko hänellä taustalla paljon pahoja kokemuksia, hän on ihminen ja sellaisenaan arvokas. Ei ole väliä onko ihminen perisuomalainen, vaaleine silmineen ja maantienvärisine hiuksineen, hän on ihminen ja sellaisenaan arvokas. En välitä onko ihmisellä liikuntavamma tai downin syndrooma, hän on silti ihminen ja sellaisenaan arvokas. Ei haittaa, vaikka ihmisen kulttuuri ja uskonto olisi eri kuin minun, hän on silti ihminen ja sellaisenaan arvokas. En välitä ihmisen seksuaalisesta suuntauksesta, olkoon hetero tai homo, hän on siinäkin tapauksessa ihminen ja sellaisenaan arvokas.
Minusta kaikkien pitäisi avata silmänsä. Kaikki ihmiset eivät ole pahoja. Suurin osa maahanmuuttajista ja meistä suomalaisista ja ulkomaalaisista ja kaikista ihmisistä on syyttömiä niihin pahoihin asioihin, joita maailmalla tapahtuu. Meillä on täällä valta olla ystävällisiä. Meillä on valta suoda hymy jokaiselle ihanalle ihmiselle, jonka näemme. Hymy voi pelastaa jonkun päivän.
Ei olla rasisteja. Ei pilkata tai syrjitä ihmisiä, jotka eivät koskaanikinä ole tehneet meille yhtään mitään pahaa!
Meidän kunnassamme on hyvin monikulttuurista väkeä, koska täällä on Vastaanottokeskus. Meidän Spr:n osastomme järjestää täällä Kansainvälistä kerhoa jokatoinen torstai. Kerhon tarkoitus on, että maahanmuuttajat/pakolaiset/suomalaiset pääsisivät kohtaamaan toisiaan. Löytäisivät kavereita ja myöskin oppisivat hiukan suomenkieltä.
Itse olen ottanut tyttäreni mukaan kerhoon, ainakun sinne olen päässyt. Tyttäreni leikkii muiden lasten kanssa, ilman että erottelee, onko he suomalaisia vai jostakin muusta maasta. Tähän asti ainakin lapsille on löytynyt yhteinen kieli. Lapset, meidän kaikkien lapset ovat ihania, kun eivät vielä osaa olla rasisteja. Lapset oppivat vanhemmiltaan. Jos vanhempi on suvaitsevainen ja kertoo mielipiteensä, lapsikin tulee suuremmalla todennäköisyydellä olemaan. Lähtöjään jokainen Lapsi ovat aidosti välittävä ja rakastava, hymyilevä ja myötätuntoinen! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti