Sunnuntaina lähettiin käymään Oulun Ideaparkissa shoppailemassa. Ei vaan jaksettu olla kotona.
Kyllähän tuota turhaa ja ei niin turhaa tavaraa lähtiki mukaan sit:)
|
Hauska Lady tutki lasten kuvakirjas sunnuntai aamuna :D |
Mukaan meille lähti Jonna. Koska Jonnan kans on vaan kaikkein mukavinta shoppailla:) Pääsee samalla jutustelemaan ja Senna saa huudella toisesta kaupasta tätin perään "hei hei Jonna" ;)
Mukaan meille siis tarttui vatteita( niin lapsille kuin itselekin), mulle Paulo Coelhon kirja ja yhteiseksi Junior Kimble, jota Sennakin sitten tuntui osaavan pelata pienellä avustuksella kun kotia päästiin:)
Senna sai mm. tämän mekon ja seuraavat housut:)
Ja Nilo kans sai housut ja pari paitaa:)
Eilinen menikin sitten aamupäivästä ja päiväseltään sjoella Sinin porukoilla. Ja taas tuli sellanen tunne ettei mitään osaa tehä oikein, kun saatiin mäkkireissuehdotus(mikä oli tosi mukava ajatus). Ja juuri sille ajankohdalle kun sattuisi toisilla olemaan lomaa, minulla on kaikkein eniten opiskeluja tälle keväälle. Tuli nii väheksytty olo. Mitä väliä, jos minulla jäisi opiskelut tekemättä. Itse ei toisesta päästä voi millään, koskaan tulla vastaan eikä varsinkaan auttamaan missään, niin on aika naurettava ajatus että jättäisin mun ainoat omat ja mun elämää edistävät jutut tekemättä jonkun sellaisen takia.
Ehkä oon vähän katkera ja vihainen siitä, että joka kerta mun päälle puhutaan ja joka kerta kun kiellän lastani, mummu sitten kävelee mun ylitse ja antaa luvan.
Musta mun ite pitäisi saada päättää lasteni kasvatuksesta, mutta anoppikulta on erimieltä.
Anoppini on ihana ihminen, eikä varmasti itse huomautuksistani huolimatta tajua toimivansa väärin mua kohtaan, mutta en vaan enää jaksas.
Lisäksi eilen illalla oltiin sitten lopulta reilu 4h lapsenvahteina, vaikka ei todellakaan pitänyt koko iltaa mennä. Sekä ite, että meijän lapset oli ihan vitun pahalla päällä kun lopulta päästiin kotiin ja suihkun kautta suoraan nukkumaan.
Rakastan mun pikkusiskoja, enkä mistään välitä niin paljon kuin heistä mun pikku perheen ulkopuolella...mutta joskus sitä itekki kaipaisi sitä apua. Edes pienen hetken. Hetken ku ei tarttis laittaa ruokaa tai pyyhkiä takapuolta tai komentaa...tai sitä kun sais ees istua sen illan hyvän kirjan parissa ilman miljoonaa keskeytystä..
No tää aamu on aloitettu klo.7. Tai siis sillon katottiin kelloa. Tyttö oli jo hetken höpöttänyt ja uni loppui siihen kun pieni käsi mäiskäisi minua suoraan silmään. Mustasilmä.
Täällä yksi mielensäpahoittaja ei kyllä tällä hetkellä jaksaisi elämää. No, jospa loppuviikko olisi parempi.