maanantai 30. tammikuuta 2017

Meidän tyttö ja meidän poika.

Paha äiti. Pahapaha. Miksi sanot lapsiasi tytöksi ja pojaksi? Miksi kerrot heille, että heissä on eroa? Fyysisesti siis. Miksi annat heidän huomata toisen olevan erilainen?
Miksi huudat poikasi onnistuessa, "hieno poika" ja tyttösi epäonniststuessa "ei se mitään, olet silti hieno tyttö"?

Lasten kasvattamisessa mikään ei tunnu riittävän. Aina löytyy aihe, jossa on väärässä. Kun lapsi on syönyt n.10kk iästä asti itse ruokansa, se on väärin; miksen ole syöttänyt lastani? Kun lapsi puetaan ns.poikien väreihin, kun ajateltiin säästää ostamalla molemmille lapsille sopivan väriset haalarit ja kengät, ettei sitten seuraavalle tartte Ehkä ostaa uusia. Se on väärin. Koska se on tyttö, ei poika.
Ja miksi annan tyttöni juosta ja remuta pitkin pihan laitoja? Se on tyttö, miksi sen polvet on ruvella ja silmät loistaa onnesta? Niin väärin...:D
Ja miksi laitan alle 6kk ikäisen lapseni istumaan syöttötuoliin, ku se on viimeisen kuukauden päässyt aina istumaan itse, kun on halunnut. Itse vääntämällä, ei nostamalla.
Miten ihmeessä kehtaan käyttää lapseni yhtä aikaa suihkussa ja vauvan saunassa?
Miten ihmeessä kotona oleva vanhempi laittaa lapsensa sosiaalistumaan hoitoon kahdeksi päiväksi viikossa, että ehtii tehdä Omat Koulujuttunsa. Jotta saisi joskus ammatin, tai jotain. Todella kauheaa, vai mitä?

Tuntuuko jostakin toisestakin paskalta mutsilta? :)
Ei se mitään, ollaan paskoja yhessä ja sitäpaitsi se on vaan tunne. Lapset ei välitä siitä♡
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille♡

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti