Ajattelin, että kerron tässä postauksessa päivitetyn version minusta.
Minä olen Anita. 20vuotias kahden lapsen äiti. Puolisoni on Sini ja rekisteröimme parisuhteemme 22.10.2014. Tyttäremme Senna syntyi 27.12.2014 Sektiolla ja poikamme syntyi 3.8.2016 26h kestäneellä alatiesynnytyksellä.
Olen ollut diabeetikko jo 14 vuotta. Rakastan pumppuhoitoa ja elämäni olisikin yhtä helvettiä ilman tätä älypuhelintakin pienempää kapistusta, josta lähtee letku, joka on kiinni kanyylilla minussa, koko ajan. Olen tällä hetkellä aika kyllästynyt tähän sokerivuoristorataan, enkä tiedä miten päin olisin omien sokereideni kanssa.
Olen myös opiskelija. Tosin en Kelan mukaan. Avoimen yliopiston kautta tehtyjä opintoja kun ei lasketa opiskeluksi. Pian alkaa kasvatustieteen aineopinnot, joita teen seuraavaan kesään asti. Toivottavasti hyvällä menestyksellä.
Käyn töissä, ainakun pääsen ja saan töitä. Pätkätöissä on se positiivinen puoli, ettei tarvi olla erossa lapsista koko aikaa. Ja lukion käynyt, ammatiton ihminen kun olen, en saa kuuluisalta Kelalta mitään tukia, mutta ei se mitään, omasta selkänahasta on varaa repiä, lasten ei niinkään. Toisinaan naureskellaan miten huono rahatilanne voikaan olla, mutta tähän asti on selvitty melkolailla moitteettomasti...omat lääkkeet meinanneet jäädä ostamatta, mutta kun ilman niitä minua ei olisi, niin päätettiin sijoittaa niihin;)
Olen ihminen, joka tekee kaikkensa ystäviensä puolesta. Tai teki. Nykyään niitä ystäviä ei enää ole aina. Äitiyden myötä kaikki kaverit on hävinneet. Toisinaan yhteyttä ehkä pidetään ja pinnallisesti kuulumisia kysellään, mutta ei mitään sen kummempaa. Mihinkään mukaan minua ei ole kukaan pyytänyt viimeiseen kahteen vuoteen... Onneksi mulla on kumminkin pikkusisko Jonna, joka ei siitä parhaan ystävän roolista pääsekään karkuun niin helposti. En halua loukata ketään, enkä olla ilkeä, mutta en myöskään väkisin pidä yllä ihmissuhteita, joissa kumpikaan ei enää pidä mitään yhteyttä.
Olen Aina ihan hiton väsynyt. Nukun 9h ja nousen silti silmät sikkurassa ja käynnistyn vasta neljän kahvikupillisen jälkeen...olisikohan mahdollista jotain extrakofeiini pillereitä saada :D usein väsymys kuitenkin johtuu lapsista jotka valvottavat...
Harrastan lähinnä kodin laittoa. Rakastan sisustamista ja luulen, että seuraava sisustuskohde on meidän ah niin rasittava pirttimme. Rakastan lukemista ja tykkään leffojen sekä sarjojen katselusta. Kirjoittaminen on mun suuri haave ja lapsuudesta asti ollut intohimon kohteena... Nykyään yhä enenevissä määrissä myös liikunta on osana arkea. Lenkkeily ja lihaskunto sekä lasten kanssa touhuillessa saatu hyötyliikunta.
Kokonaisuudessaan olen lämmin, ystävällinen, rakastava ja sanavalmis ihminen, joka rakastaa ihmisiä ja seuraa, nauttii omasta ajasta, rakastaa perhettään ja haluaa kehittyä paremmaksi ihmiseksi. Olen toisinaan itsekäs ja yleensä erittäin äänekäs. Joskus harvoin hillitsen itseni, enkä todellakaan puhu sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät puhettani kuuntele (turha siis ihmetellä sitä vaisuutta...). Lisäksi olen kuullut olevani inhottava ihminen, joka loukkaa kaikkia tällä blogillaan, kertomalla omasta elämästään ja mielipiteistään. Toisinaan olen myös inhottava päällepäsmäri, varsinkin vaimolleni. Ja silloin on mukava huutaa ja painaa toista tossun alle. Suojelen lapsiani kaikelta mikä oikeasti voi satuttaa, mutta annan heille myös vaihtoehtoja, koska tekemällähän sitä oppii ja kantapään kautta oppii kaikkein parhaiten.
Sellaisia ajatuksia itsestäni. Jospa tämä taas vähän päivittäisi teidän ihanien lukijoiden kuvaa minusta rehellisempään suuntaan.:)
Olisiko taas postaustoiveita? Meillä viimeksi jäi osaan postaustoiveista vastaamatta, koska poika syntyi, mutta nyt taas alettaisiin niitä mielellään molemmat kirjoittelemaan..:)
