DIABETES.
Diabetes eli sokeritauti, johon olen sairastunut monenmonta vuotta sitten.
Sairauden alusta en osaa sanoa paljonkaan, koska en muista tai en halua muistaa. Sen vain sanon että on äitillä ollut kestämistä, samoinkuin sisaruksilla ja kavereilla mun jatkuvasti muuttuvassa käytöksessä.
Kaikki helpottui hetkeksi kun sain sellaisen ihmeellinen koneen, kuin Insuliinipumpun. Elämäni roikkuu kirjaimellisesti tuon ohuen letkun varassa ja sen koneen varassa, joka sen letkun ja ihossa kiinni olevan kanyylin päässä on.
Mutta lopulta ei se insuliinipumppukaan ole hirveesti helpottanut.
Teini-iässä häpesin, siis todela häpesin sitä kun minulla oli aina se ylimääräinen juttu mukana. En kertonut asiasta moneen vuoteen kuin vain lähimmille kavereilleni. Lähimmät kaverini eivät vain kestäneet mielialan heilahduksia, joita diabetes toi mukanaan ja jäin yksin. Se ei varsinaisesti asiaa helpottanut. Häpesin sairauttani ja olin yksin.
Sitten tuli Heli, joka itsekin kärsi monista erilaisista asioista. Heli ymmärsi. Heli ei jättänyt yksin vaikka huusin sille. Ei luovuttanut mun suhteen vaikka mun käytös oli välillä törkeääkin. Heli usko, että mä oon niin vahva että selviän itse mun asioista. Heli sai mutkin uskomaan että mä oon vahva.
Sitten musta tuli vahva. Selvisin lukiosta leikiten tän "sairauden" kanssa. Ja nyt voin jo täysin huoletta ajatella että diabetes ei ole minulla sairaus- se on elämäntapa! Se kirkastaa ja sumentaa päiviä sopivassa suhteessa. Vaikeuttaa ja helpottaa arkea, kun tietää että pitää asiat suunitella joko itselle-tai sille diabetekselle. Usein kun verensokerit heittää, siitä kärsii eniten mun vaimo. Onneksi se ymmärtää. Nauraa vaan ja käskee ottaa sokerit ja korjata tilanteen!
Diabetes on minusta täysin verrattavissa mielialahäiriöön, masennukseen ja johonkin jakomielitaudin/skitsofrenian tapaiseen. Ensin minä olen minä ja sitten olen joku ihan muu. Esimerkiksi. Ensin olen se maailman ihanin vaimo, huomioiva ja kuuntelen. Sitten verensokerit heittää ja minusta tuee hirviö. Saatan heitellä tavaroita, yrittää potkaista kissaa tai vaikka vain huutaa pää punaisena. En ole YLPEÄ tästä toisesta "minästäni", mutta en myöskään enää koskaan aio sitä hävetä. Se on osa minua ja olen oppinut hillitsemään sitä tarpeen vaatiessa. Olen myös oppinut, että asiat kannattaa kumminkin purkaa ennenkuin niistä tulee liian isoja minulle itselleni.
 |
| Senna konttaa!! |
 |
| Hötsi 2015!! Kiitos parhaasta seurasta Janne,Jonna ja Tuuli:) |
Asukuvia!
 |
| Vaimo nauro ku laitoin hameen ja villasukat näin syksyn kunniaksi ;) |
Nobodys home Tämä biisi kertoo melkein kaiken, millaiselta musta itsestä diabeetikkona tuntuu, vaikka aihe on ihan joku muu.
Onnenpäivä
Surulapsi
Maailma loppuu tänään
Sirpa
Koska sä eroot
Perjantai 13.
Se, että sussa on se toinen sinä joka voi nakella tavaroita ym on varmasti tosi perseestä. Uskon sua. Mutta en ole samaa mieltä tuosta, että diabetes on verrattavissa mielisairauksiin. Koska esim masennus, mielialahäiriö ja skitsofrenia on psykologisia sairauksia, ei fyysisiä, kun diapetes on. Kuten sanoit, diabetes on sokeritauti. Tottakai lääkkeet ym voi vaikuttaa siihen että tulee esim alakuloa tms, mutta ei ne silti ole sama asia.Ei lähellekkään. Skitsofreeniassa sä kuvittelet kaikkee, luulet että asiat on totta, vaikkei ne olekkaan. Saatat luulla jonkun tappavan sut, vaikka tuo ei oo todellista. Skitsofreenikko voi nähdä asioita joita muut ei nää. Joten mun mielestä on väärin sanoa, että ne on täysin verrattavissa. (huom. mun mielipide, jonka ajattelin sanoa, en tuomita sun omaa mielipidettä.)
VastaaPoistaTottakai saa sanoa oman mielipiteen. Tietystikään et voi asioita nähdä samalla tavalla kuin minä ja kokea samaa kuin minä. Mutta ehkä oli vähän väärin sanoa että täysin verrattavissa. Pikemminkin verrattavissa. Asiat ei oo mustavalkosia ja ehkä se että diabetes on mulle aiheuttanu niitä psyykkisiä juttuja, ei nyt tästä käynyt oikein ilmi.
PoistaJa oisin erittäin onnellinen jos joku tulee kommentoimaan, niin uskaltais nimensä laittaa puheidensa perään..:)
PoistaEi mun olis mitään järkeä laittaa omaa nimeä tähän kun et tiedä mua :) Ja edelleen olen erimieltä. Mutta ei se haittaa. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteensä:) Mutta hyvä, että et enää häpeä diabetestäsi.
PoistaEi se sitä oo että haluaisin sut tietää vasn sitä että jos ei uskalla laittaa nimeään puheidensa perään, niin ei kannata kommentoida. Jos omia mielipiteitään häpeää niin kovasti, niin miksi avata suunsa?:D ole vaan erimieltä, siihen sinulla on oikeus niinkuin jokaisella muullakin ihmisellä.
VastaaPoistaTaidan olla niin vanhanaikainen, etten vaan tykkää laittaa omaa nimeäni nettiin. :) Vaikka olisikin pelkkä etunimi. Pahoittelen tästä, mutta ei se tarkoita että häpeäisin mielipiteitäni:)
PoistaOlet liian vanhanaikainen laittamaan nimeä omien tekstien alle:) no tuo oli kyllä uusi perustelu, mutta miten vaan. Olen sisäistänyt mielipiteesi, kiitos niistä.
VastaaPoistaVaikutat siltä, että tykkäät todella huonoa toisen ihmisen ERITTÄIN HYVIN perustellusta mielipiteestä, mikä on minun mielestäni varsinkin typerää. Ja kyllä arvostan mielipidettäni, vaikka en sitä nimellä sanokkaan, koska reaktiosi muiden mielipiteisiin on aika pöyristyttävää.
VastaaPoistaAnteeksi. En todellakaan tarkoittanut olla noin töykeä. Tottakai kaikilla saa olla omat mielipiteet asioista. Mutta sehän niissä mielipiteissä onkin kun ne ovat jokaisen ikiomia, jokaisen ikiomien kokemusten mukaan rakentuneita. Sekä mielenterveysongelmat että diabetes johtuvat elimistön häiriöstä ja viasta. Molemmissa puuttuu tai on vähäisenä tärkeä hormoni. Lähinnä tästä syystä vertaan niitä toisiinsa. En vain aiemmin sitä saanut sanottua.
PoistaMutta kiitokset kommenteistasi ja pahoittelut tylystä ja asiattomasta vastauksesta...joskus on huonompia päiviä ja oot sellaisina sattunut kommentoimaan.