Kiusaaminen.
Sellaista on monenlaista.
Löytyy sanatonta ja sanallista, väkivaltaista ja näennäisesti väkivallatonta.
Kiusaaminen jättää syvät arvet. Se aiheuttaa pelkoa ja epätoivoa monta vuotta vielä kiusaamisen jo loputtua.
Olen itse ollut kiusaamisen kohteena. Lisäksi mun on pakko myöntää että olin kiusaaja, kun en kovin montaa kertaa aiemmin ole kiusaamista estänytkään.
Olen pahoillani siitä, että olin niin ujo etten uskaltanut puolustaa sinua, kiusattua jota en edes tuntenut. Mutta nyt olen kaikkien kiusattujen puolella. Nykyään avaan suuni ja puolustan kiusattuja.
Vaimoni on ollut pahemman luokan kiusaamisen kohteena lähes koko peruskouluaikansa. Opettajat eivät tehneet asialle mitään vaikka siitä tiesivätkin. Pahintahan on se, että yleensä kiusaajat ovat ensin kiusatun ystäviä ja sitten yhtäkkiä käyttävätkin kaikkea "ystävänsä" sanomaa häntä vastaan!
Tämän postauksen tein, koska fbssa eräs pikkuserkkuni äiti kertoi hänen lapsukaiseensa kohdistuneesta kiusauksesta. Olen vihainen, koska kyseinen neitokainen on aivan mahtava tyttö ja todella ihana ihminen!
Toivon, että jokainen kiusattu uskaltaa avata suunsa ja kertoa jollekkin, mieluusti aikuiselle, että häntä on kohdeltu kaltoin.
Kiusaaminen on rikos. Ja alaikäisillä siihen rikokseen osallistuvat niin kiusaaja kuin kiusaajan vanhemmatkin! Ja muistakaa myös se, ettei se omalapsi välttämättä oo mikään herran enkeli niinkuin luulette.
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa...olisiko teillä jotain sanottavaa kiusaamisesta? Entä mitä sanoisitte kiusatuille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti