Anitan elämää: Minäminäminä!

Heippa kaikki!
Kerron nyt muutaman asian itsestäni:) Kannattaa skipata, jos ei halua lukea minäminäminä-postausta!

Olen Anita.;)
19-vuotias, rekisteröidyssä parisuhteessa elävä, yhden lapsen äiti.
Olen kotoisin pikkuruisesta kylästä Pohjanmaalta, jota jotkut ihmiset luonnehtivat elinvoimaiseksi ja kasvavaksi.
Muutimme reilu vuosi sitten asumaan omakotitaloon.
Meillä on kolme koiraa, neljä kissaa ja kaksi pupua.
Olen kevään 2015 ylioppilas.
Lapseni nimi on Senna. Neitokainen on syntynyt 27.12.2014, kovan työn, tuskan ja ikävän päätöksenä. Ei siis saatu jouluvauvaa, vaikka kuinka haluttiin, vaan joulunjälkeinen ihme<3 :)
Opiskelen avoimessa yliopistossa kasvatustieteitä.
Rakastan matkustamista. Tosin tämän kesän Turkin matka peruuntui pakokauhuisen lentopelkoni vuoksi (lentopelko alkoi yhtäkkiä yllättäen...olen lentänyt monta vuotta ilman mitään oireita!)
Vaimoni on maailman ihanin ihminen!<3
Lapsuuden perheeseeni kuuluu: äiti, äidin aviomies, isoveli, kaksi pikkuveljeä ja kuusi pikkusiskoa! Edelleenkin käymme lähes päivittäin lapsuudenkodissani. Rakastan perhettäni!
Minulla on kaksi ihanaa ystävää: Heli ja Anne, jotka ovat pysyneet vaikka kaikki muu on jäänyt.
Olen yleensä aika jyrkkä mielipiteissäni, tarvittaessa voin myöntää olevani väärässä ja korjata mielipidettäni.
Osaan pyytää anteeksi ja kiittää, Elämä on liian lyhyt pienien sanojen ja tekojen tekemättä/sanomatta jättämiselle!
Rakastan syksyä ja talvea, koska silloin saa kaivaa esiin kaikki ihanat kynttiläjutut ja villasukat ja villatakit...!<3
Harrastan kitaran ja pianon soittoa. Pianoa soitan aktiivisesti, kitara on vähän jäänyt, kun pitäisi saada äitimummi virittämään se...:D (vinkvink äiti..) Lisäksi olen yrittänyt nyt aktivisoitua tähän bloggaamiseen. Olen myös vapaaehtoinen.
Pidän itseäni hyvänä ihmisenä, koska sanon asiat suoraan enkä kiertele ja kaartele.
Olen kaunis(en olisi koskaan uskonut sanovani näin), koska tyttäreni on kaunein jonka tiedän. Ja yllätysyllätys, hän on lähes täydellinen kopio minusta muksuna!:)
Ikävöin Iskää joka päivä. En ehkä enää ihan jokaikinen hetki, mutta joka päivä kuitenkin. Harvoille päiville enää vaan riittää kyyneliä.
Minusta heikkoutta ei ole itkeä, vaan jättää tunteensa näyttämättä omille rakkailleen!