No meijän yhteisen kaverin Jaanan kautta taidettiin tavata virallisesti ekaa kertaa vuonna 2010. Ennen ku tavattiin, oltiin puhuttu jonkin aikaa facebookin kautta, ku Sini kysy multa jotaki mun erosta silloseen poikakaveriin. Toisiimme tutustuttiin paremmin 2011 riparilla. Heti meillä passas jutut yhteen ja löydettiin yhteinen sävel. Tokihan niitä erojakin on muutama takana...
Meijän parisuhteen alamäet?
Meillähän on ollut paljon alamäkeä ja vastoinkäymistä. Aika paljon mun oman luonteen takia. Oon pari vuotta sittenkin vielä ollut toooosi itsekeskeinen ja paskamainen ihminen, joka ei antanut ystävilleen heidän tarvitsemaansa arvoa.
Ja heittelevien verensokerien vaikutuksesta, saatan paukasta jopa nätisti tarkotetut asiat melko äkäisesti...
Sen lisäksi oon aina ollut suorastaan mestarillinen riidan haastaja. Mua suututtaa jos riidan toinen osapuoli ei anna takasi. Sillon se on kahta kamalampaa...sellasta se oli vuoteen 2013.
Nykyään oon paljon rauhallisempi..ainaki omasta mielestä;)
No muita alamäkiä ja esteitä meijän suhteelle on ollu mm. mun ikioma ihana äiti, jolle oli aivan järkyttävän kova pala kun oma tytär oli lesbo. Siihen meinas kaatua aluksi ihan kaikki. Ei uskoisi nykyään, että äiti on joskus meijän suhdetta vastustanut. Kiitos äiti♡
Lisäksi oon ollut aika menevää tyyppiä ennen. On pitänyt saada kokeilla jos minkinmoisia juttuja ja sillon en halunnut jalkoihin pyörimään tyttöystävää...on sitä ollut tyhmä.
Ja onhan tässä vauva ja lapsi arjessakin ollut omat haasteensa. Yhteisen ajan järjestäminen on ollut välillä kiven alla ja sellainen on myös ollut suhde....kärsinyt ja aika raastettu.
Meijän selviytymistarina ja onnellinen loppuelämän alku!
Oltiin taas jossain välissä vähön aikaa oltu erossa. Kumminki päätettiin 2014 keväällä, et ku ollaan varattu edellisenä syksynä yhessä liput Niko Kivelän keikalle, mennään sitten kans yhessä kattomaan sitä. Sen illan jälkeen ei olla enää erottu. Ei vaikka mieli on tehnyt, koska kumpikaan ei ole voinut eikä voi elää ilman toista. Vaikkea tarvita toisia 24/7, ei silti haluta olla kovin pitkiäkään aikoja erossa. Molemmilla on enempi vähempi omia töitä ja lenkkeilyjä ja juttuja.
Senna oli jo 2014 kesällä sitten tulossa. Ja sillon me myös muutettiin yhteen, yhteiseen omakotitaloon, ekaan ikiomaan kotiin.
22.10.2014 me paukastiin ja rekisteröitiin meidän parisuhde. Se päivä oli raskas, koska olin raskaana ja kärsin pahoista pahoinvoinneista. Mutta silti yksi mun elämän parhaista päivistä♡
27.12.2014 saatiin meijän ikioma rakkaudella kasvatettu masuasukki ekaa kertaa syliin. Ja tällä tiellä ollaan edelleen.
Sini on aina ollut mun tukena. Se on rampannut mun kanssa sairaalassa, nostanut mut kerran toisensa jälkeen, nauranu mun rinnalla ku oon epäonnistunut ja varsinkin sillon ku ei ois pitänyt nauraa. Sini on kuunnella itkut ja surut. Antanut anteeksi niin pettämisen kuin pettymyksetkin. Sini vaan on...on mun elämän suuri rakkaus.
