Elämä arkikuplassa.

Moni päivä menee niin, että aamulla herätään, päivällä leikitään ja illalla käydään saunassa ja mennään nukkumaan. Sitten on hetki omaa aikaa. Sen ajan yleensä käytän pyykkeihin ja muihin kodin hommiin. Ja sen jälkeen katson Täykkäreitä telkasta. Nyt pitäisi muuttaa itseään niin, että lukisi illalla.

Toivon vaan ettei päivät menisi niin nopeasti ohi. Että muistaisi kaikki pienet ja tärkeimmät hetket tuon meidän kasvavan lapsemme kanssa. Että muistaisi kaikki hyvät hetket vaimon kanssa. Että löytäisi aikaa, intoa, halua ja uskoa tehdä koulujuttuja ja antaa aikaa vaimolle. 

Eilinen oli kauhea päivä. Mikään ei tuntunut hyvältä, eikä mikään myöskään onnistunut. Epätoivo oli valtaamassa, eikä ollut intoa kirjoittaa tänne blogiin sitä postausta, jonka aiheenkin jo unohdin synkkyyden keskellä.

Tänää taas on ollut hyvä päivä. Oon ollut onnellinen. Senna on kolissut, noussut seisomaan ja kolahtanut taas! Meillä ei tänään olla syöty kunnolla, koska pikkuneiti on kiukkuinen ja kipeän oloinen. Aamusta oltiin myös ulkona, niinkuin joka päivä. Tehtiin normaaleja kodin askareita. Oltiin iloisia pienestä hetkestä, jolloin saatiin olla koko perheellä yhdessä. 

Senna heinäpaalin päällä:)♡

Meillä osataan jo seistä näin hyvin!!!

Tytöstä tulee pianista:)♡
Ylpee äiti!

Päivät menee välillä sekasi. 

Välillä tuntuu ettei mikään oo hyvin.

Ettei kukaan välitä, eikä oo yhtään ystävää enää.

Mut loppujen lopuksi ne tärkeimmäthän löytyy tästä aina. 

Ne rakkaimmat, kauneimmat ja tähdellisimmät.♡♡♡

Elämä on elämisen arvoista...jos vaan on joku josta välittää♡