Muistan sen tytön tyllerön kuin eilisen ♡

Päivät kuluu ja viikot vierii.

Sennan syntymästä on yli 8kk aikaa. 

Monta päivää menee muistellessa sitä hetkeä, kun ekan kerran näki sen maha-asukin, sai koskea siihen pulleaan pieneen käteen ja silittää maailman kauneimman olennon ihanan pehmeitä poskia♡ se tunne kun rakastaa jotakuta enemmän kuin ketään koskaanikinä on rakastanut! 

Se päivä kun sai opetella pesemään tylleröisen takapuolta, vaihtaa pikkuruisia vaippoja, käydä kylvyssä... se kun sai esitellä kaikille sen ikioman Hamssulin, jonka ihan itse oli saanut♡ 

Seuraavaksi pääsikin seuraamaan kasvua, ja seuraan edelleen. Kuinka meillä ekan kerran pyörähdettiin ja tartuttiin itse leluun. Miten meillä lähdettiin liikkeelle ja syötiin ekan kerran sosetta. Saatiin hampaita, noustiin ekaa kertaa seisomaan. Kuinka meillä tänään ekaa kertaa kontattiin äitin tykö, kun äiti pyysi sitä.♡ Tuntuu pitkältä ajalta ja silti kaikki tuntuu näin ajateltuna tapahtuneen ihan pikkiriikkisessä hetkessä.

Minä olen äiti joka itkee kun laittaa pikkuisia vauvanvaatteita pois. Olen sellainen joka tuijjottelee nukkuvaa vauvaa lähes joka ilta ja miettii miten onkaan voinut saada jotain niin kaunista aikaiseksi. Olen äiti joka itkee kun lähtee käymään yksinään vaikkapa vain ruokakaupassa! 

Onhan se normaalia, että ei haluaisi hukata hetkeäkään siitä lyhyestä hetkestä kun se ikioma lapsi on vielä vauva♡ 

Tänään aamusta lähdettiin vaimon, tyttären ja Mimikoiran kanssa katsomaan mun pikkusiskojen yleisurheilukilpailuja! Tytöt oli tosi reippaita ja toosi onnellisen näköisiä urheillessaan:) 

Eilen meille muutti pikkuinen tyttökisu, Kuku. Se on sellainen musta pikkupallero:) sähisevä sellainen;)

Koko perheellä:)♡

Senna ja äiti♡ taustalla meijän koti;)

Kommentoikaa! Haluaisin kuulla muidenkin kokemuksia ja mielipiteitä äitiydestä ja lapsista:)