Mitäpä sitä ei koiransa puolesta tekisi?

Tänään on ollut sanalla sanoen aika hurja päivä.
Aamusta käytiin lenkkeilemässä. Laitettiin koirat häkkiin ja pian huomattiin että koirat oli karannu. Ruukin Jaatisen koiranpitävä koiraverkko oli antanut periksi ja ratkennut täysin liitoksistaan. En tiedä, saakohan tollasesta verkosta rahat takaisi kun ei oikeen vastaa tuoteselostetta ja lupauksia joita myyjä antoi?
No sittenhän toinen koira tuli takaisin, se oli ihan sekasi, eikä oikeen ees tienny mihin suuntaan kävellä.
Toinen koira uikutti jossain. Jossain keskellä sitä saatanan metsää, johon ne oli painattaneet karkumatkalleen. No kuunneltiin sitä huutoa ja ulinaa hetki. Huudeltiin Lunaa. Kateltiin ja käveltiin eestaas. Käytiin ajelee. Lopulta otettiin vauva reppuun ja lähettiin rämpimään metsään, etsimään itkevää koirarukkaamme. No ei sitä löytynyt. Puolentoista tunnin tarpomisen jälkeen oltiin ihan hukassa. Molemmat mukana olevat koirat olivat ihan sekaisin suunnista myös. Oli raskasta. Kuunnella kun Lunalle kävi ilmiselvästi helvetin kipeetä, joko jumissa jossain tai en tiedä. Ei tullut vaikka kutsuttiin. Sitten päästiinkin takaisin tielle ja käveltiin kotia. Koira uikutti edelleen ja lopuksi se hiljeni.
Toivottiin lopulta vaan että Luna tulisi takaisin kotia.
Illalla kun päästiin kotiin, Luna oli vastassa. Sillä tuli ilopissat ku se näki meidät. Reppana näytti pyöritetyltä, kaulassa kuolaset jälet, onneksi ei verta tule. Väsynyt reissulainen siis nyt untenmailla kotona.
Toivon vaan ettei kenellekään muulle käy näin viallisen tai muuten vaan huonon koiraverkon takia. :(
Pelkäsin oikeesti, että menetän tuon karvakamun. Tuon hiton tärkeen koiran. Koiran joka aiheuttaa mulle hirveesti päänsärkyä ja iloa. ♡

Olipas siinä taas asiaa. :) antakaapas nyt tulla jotain uusia postausideoita. Kiinnostaako meijän arki?
Entä lemmikit?
Mitenpä vaikka meijän talon sisustus?;)
Mun loput sisarukset? Vai pitäskö kirjottaa mun tulevaisuuden toiveista/haaveista/suunnitelmista?
Mun ja Sennan äiti-tytär-suhteesta? :)
Heittäkää ideoita!!!

Näinkö sen verkon kuuluu ratketa?
Ilman että koirat edes puree sitä?
Ei yhtiäkään hampaanjälkiä.
Verkko rikki melkeen koko häkin ympäriltä....

Sennan mopetti:)♡

Pyhäinpäivän jälkeen.

Pyhäinpäivänä, sitä ennen ja sen jälkeen.

Jos on yksi päivä vuodessa jolloin muistetaan sitä jo mennyttä läheistä, niin miksi sen pitää välttämättä olla juuri vuoden pimeimpänä ja synkimpänä aikana. Miksei voitas vaan muistaa niitä rakkaita jo menneitä ympäri vuoden, aina kun tältä todelliselta elävältä elämältä ehtii? 

En käynyt tänä vuonna Isin, enkä myöskään mummun haudalla. Se ei johtunut siitä etten olisi halunnut, vaan siitä että vaimo ei muistanut ostaa kynttilöitä, vaikka erikseen pyysin.

Toisaalta surettaa, mutta kävinhän minä siellä pari viikkoa sitten ja nyt haudalla kävivät melkein koko muu sisaruskatraani, joten kyllähän se on kuntoon huolehdittu.

Kynttilän aion sytyttää tälle iltaa. Sytyttää kotona heti kun Sennan saan nukkumaan. Ajattelen hetken elämää ja kuolemaa ja sitä mitä onkaan vielä jäljellä ja mitä ei enää ole. Ehkä saatan päästää pari ikävän tuskaisaa kyyneltä vierimään poskille, mutta mitään muutakaan ei voi tämä jo menneeltä "jälkeen jäänyt" ihminen tehdä.

Sitten palaan taas arkirutiiniin, niinkuin aina itkun ja ikävän tunteen jälkeen.

Elämähän ei oo tarkoitettu menneiden muisteluun vaan siihen Itse elämiseen. 

Joskus toki tulee epätoivon hetkiä ja tuntuu ettei suosta nousta mihinkään, mut kyllä sieltä ylös pääsee jos itse haluaa ja jaksaa vaan yrittää.

Mut siis. 

Tää ikävä ei lopu ja rakkauskin pysyy aina.♡

Lepää rauhassa Iskä♡