Pyhäinpäivänä, sitä ennen ja sen jälkeen.
Jos on yksi päivä vuodessa jolloin muistetaan sitä jo mennyttä läheistä, niin miksi sen pitää välttämättä olla juuri vuoden pimeimpänä ja synkimpänä aikana. Miksei voitas vaan muistaa niitä rakkaita jo menneitä ympäri vuoden, aina kun tältä todelliselta elävältä elämältä ehtii?
En käynyt tänä vuonna Isin, enkä myöskään mummun haudalla. Se ei johtunut siitä etten olisi halunnut, vaan siitä että vaimo ei muistanut ostaa kynttilöitä, vaikka erikseen pyysin.
Toisaalta surettaa, mutta kävinhän minä siellä pari viikkoa sitten ja nyt haudalla kävivät melkein koko muu sisaruskatraani, joten kyllähän se on kuntoon huolehdittu.
Kynttilän aion sytyttää tälle iltaa. Sytyttää kotona heti kun Sennan saan nukkumaan. Ajattelen hetken elämää ja kuolemaa ja sitä mitä onkaan vielä jäljellä ja mitä ei enää ole. Ehkä saatan päästää pari ikävän tuskaisaa kyyneltä vierimään poskille, mutta mitään muutakaan ei voi tämä jo menneeltä "jälkeen jäänyt" ihminen tehdä.
Sitten palaan taas arkirutiiniin, niinkuin aina itkun ja ikävän tunteen jälkeen.
Elämähän ei oo tarkoitettu menneiden muisteluun vaan siihen Itse elämiseen.
Joskus toki tulee epätoivon hetkiä ja tuntuu ettei suosta nousta mihinkään, mut kyllä sieltä ylös pääsee jos itse haluaa ja jaksaa vaan yrittää.
Mut siis.
Tää ikävä ei lopu ja rakkauskin pysyy aina.♡
 |
| Lepää rauhassa Iskä♡ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti