Tänään ja eilen satoi lunta. Aivan uskomattoman kaunista kun maa täyttyy valkeasta. Ei näy enää ne kauheat mutakohdat pihassa, eikä märkä maakaan enää tunnu niin ikävältä.
On paljon valoisampaa, eikä vain synkkää, masentavaa ja pimeää.
Syksystä en tykkää. Loppusyksystä varsinkaan, siitä ajasta joka jää kauniin ruskan ja valkean lumen väliin.
Silloin ahdistaa ja masentaa valoisuuden puute. Silloin tuntuu synkältä, yksinäiseltä ja epätoivoiselta. Ei saa nukuttua ja kun nukkuu, haluaisi nukkua ikuisesti.
Tänään oli kunnon lumipyry ja me nautittiin siitä Sinin kanssa. Senna oli päikkäreillä ja me seistiin ulkona kylmässä ilmassa, hymyiltiin sille lumisateelle, joka pikkuhiljaa piristää tätä maailmaa!
Ei jaksettu lähtä lenkille, mutta kyllähän sitä sisälläkin voi urheilla...mm. lankutus, punnerrus ja vatsa/selkäreeniä:)
Tänään mulla on ollut kurkku kipeä ja päähän sattunut hirveästi koko päivän. Ei hyvä juttu:(
Viime yö meni taas valvoessa Sennan kanssa ja aamusta ylös pääsin vasta kymmenen aikaan ja se jos mikä kiukutti ihan hitosti tätä mammaa, joka on yrittäny kääntää unirytmiä aamuheräämiseen painottuvaksi:(
Senna on tänään kävellyt polvillaan, noussut seisomaan ja tumpsahdellut nurin useamman kerran. Mun ikioma rakas.
Porukoilla äitimummilassa ollaan Sennan kans oltu koko ilta. Tätit on touhunneet Sennan kanssa.
Nyt jos sitä suuntais pian nukkumaan, kun huomenna on taas rankka päivä eessä...:)
 |
| I love you so much♡ Elämäni tärkeimmät ♡☆ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti