Meni taas usiampi viikko ettei halunnut/jaksanut lähtä lenkille. Ei vaan kertakaikkiaan ollut intoa siihen.
No maanantainapa me sitten käytiin lenkillä ja vielä metsälenkilläkin, etsiessä sitä Lunaa. Voin sanoa että mieliala on ollt ihan eri.
Maanantai aamuna olin ihan rättipoikki, silmät ristissä ja päätä särki niinkuin olisi kunnon krapula, mitä minulla ei siis ollut.
Eilen ja tänään on myös lenkkeilty, pikkuista lenkkiä ja tänään pidempää lenkkiä, koko perheellä; koirat mukana ja Senna rattaissa.
Tänä aamuna oli mukava nousta, ei tuntunut niin väsyneeltä. Ei tuntunut siltä että olisi luuhannut sisällä monta päivää lukemassa kasvatustieteitä! Tuntui siltä, että minä olen ihminen, enkä mikään kävelevä robotti. Jaksoin leikkiä Sennan kanssa ja vaimokin näytti heti paljon paremmalta;) :D
Vaikka ollaan aiemminkin ulkoiltu lähes päivittäin, niin se, että saa liikkua ja kulkea samalla, on mulle ainakin tosi tärkeetä! Sennan kanssa toki pihalla ajellaan vauvamopolla ja koiria juoksutetaan, pupuja ulkoilutetaan, puuhommia tehdään...mut ei se oo sama asia!
Lenkkeily tekee hyvää niin mielelle kuin kehollekin. Keho tarttee sitä liikuntaa ja mulla sokeritkin pysyy paremmin toivotussa kuosissa sillonkuin jaksaa ulkoilla ja lenkkeillä!
 |
| Tytöllä pysy melkeen housut jalassa:)♡ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti