Pelottava maailma.

Nyt on uutisissa kerrottu paljon Pariisissa sattuneesta. Kerrottu mihin tämä maailma ehkä voi olla menossa.
Onko ihmiset niin julmia? Tuntuu että välillä tää maailman meno on kuin suoraan kauhukirjojen sivuilta.
Jossain soditaan, jossain kuolee satoja, tuhansia tai jopa satojatuhansia ihmisiä hetkessä.
Pian ei ole enää mitään eikä ketään jäljellä.
Mikään ei oo enää mustavalkoista, missään ei ole enää turvassa. Ei täällä, eikä muualla. Mutta silti elämää pitää jatkaa niinkuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan.
Päässä jyskyttää pelko siitä, mitä tulee tapahtumaan, miten oman lapsensa voi kasvattaa tälläiseen maailmaan? Maailmaan jossa ei ole mitään armoa eikä toivoa selviytymisestä, koska tottahan kaikki joskus kuolevat.
Joskus oon miettinyt, onko elämä itsessään elämisen arvoista. Sennan syntymän jälkeen oon päättänyt, että on. Elämä on kaiken tämän tuskan, ikävän, surun ja taistelu arvoista.
Kun kaikki tekevät parhaansa, ajattelevat itseään ja ajattelevat muita, tämä maailma lähtee pikkuhiljaa kulkemaan oikeita raiteitaan.
Kun tekee/sanoo muille niinkuin toivoisi heidän tekevän ja sanovan itselle, niin päästään jo aika pitkälle tässä maailmassa.

No mutta tähän päivään.
Ollaan oltu koko päivä reissaamassa. Käytiin Sinin porukoilla ja siellä oli tupperin kutsut.
Sen jälkeen mentiin vielä käymään Helillä pariksi tunniksi, oli kiva nähä Heli:3 :)
Nyt kotona.
Katotaan Nasun suuri elokuva Sennan iltasaduksi:) ja syödään!♡
Ihana perheilta♡
Tää on sitä maailman parasta elämää...todellisuuden pakoilua rakkaimpien kanssa!!!♡♡♡☆

Millaiseen maailmaan sitä tätä kaikkein rakkainta oikeen kasvattaa?
Mitähä maailmasta ees on jäljellä, kun pienestä tulee suurempi?:(
Äitin ikioma rakkauspakkaus♡
Päivien piristäjä!

#prayforparis
Hymyn takana pientä kauhua maailman menosta.