Surullinen äiti.

Väsyttää, ärsyttää, masentaa, ahdistaa, joko kerroin että väsyttää?
Lunta tuli viime yönä varmaan 20-30cm.
Yleensä lumen tulo piristää, mut ei nyt. Väsyttää niin että silmät ei halua pysyä auki vaikka kuinka yrittää!
Tuntuu että on tulossa joku burn-out, kun ei mikään tunnu miltään ja tekis mieli vaan lysähtää lumeen makaamaan ja hautautua sinne, jäätyä kuoliaaksi paikoilleen.
On tosi paska ja surullinen olo. Tuntuu pahalta, on tuntunut jo monta päivää, ihan niinku mikään ei ois hyvin. Ihan niinku kaikki ois vaan päin helvettiä.
Auto ei toimi, tiet on liukkaat, koira kusee aamulla ekana mun päälle, vauva ei syö puuroa, vauva vaan huutaa, vauva ei taho nukkua, eikä äitikään silloin nuku. Vauva ei ees enää oo oikeesti vauva, vaan melkeen 11kk taapero. Iso tyttö joka koittaa opetella kävelemään ja nurin tumpsahtaessa karjuu äitiä pää punasena, silmistä kyyneleet valuen. Iso tyttö joka kaatuu tutin kanssa, ja jonka huuli turpoaa ja jokapaikassa on verta....
Tää äiti alkaa olla ihan loppuunkulutettu. Ei vaan oman lapsen takia, vaan myös kaiken muun.
Tää äiti ei oo jaksanut moneen päivään tehä opiskeluja, kun on koittanut pitää päänsä väkisin veden pinnan yläpuolella, vaikka tuntuu että hukkuu ja kurkkua vaan kuristaa.
Tää äiti on vaan ihan väsynyt tähän elämään ja maailmaan...haluaisi puhua jollekin, mutta ei. Tämä äiti auttaa kaikkia muita, kuuntelee kaikkien muiden huolia, siivoilee muiden jälkiä ja kannattelee oman päänsä lisäksi pinnalla myös muita.
Haluaisi puhua jollekin muulle kuin vaimolle, koska vaimo tietää, eikä osaa siltikään sanoa asioita oikein.
Pitäs opetella sanomaan ei. Ei, en auta lasten kanssa. Ei, en lähde viemään sua. Ei, en lainaa sulle autoa. Ei, en jaksa tänään tulla käymään... eieieieiei....:(
Väsyttää vaan niin hiton paljon että varmaan kuolen kofeiinimyrkytykseen, kahvia kun menee vähintään kymmenen kupillista päivässä...ja mulla on iso kahvikuppi!
No, eihän se vaan tätä oo...
On niitä hyviäkin hetkiä.
Senna nousee seisomaan ihan itte ja taputtaa kun näkee mut. Vaimoke antaa pusun joka aamu ja joka ilta. Pikkusiskot on ikionnellisia kun mennään käymään porukoilla. Mummi on onnellinen kun näkee Sennan. Meil on hoidossa isoveljen pikku Bossepoika...
Oon kiitollinen ja onnellinen jokaisesta hyvästä, mukavasts ja piristävästä hetkestä.
Silti oon surullinen ja väsynyt...vaikka mulla onki kaikki.