Miltä tuntuu olla äiti lapselle, joka ei virallisesti ole minun?

Ajattelin pureutua aiheeseen, joka on ihmetyttänyt monia, mukaan lukien minua, Koska minähän en ole virallisesti vielä Elielin äiti. Enkä ollut Nilon äiti silloinkun poika syntyi.
Eli tämä ihana hieno lainsäädäntö. Minun pitää kyllä maksaa lapsen menot, maksaa sen vaatteet, maksaa kaikki mikä kuuluu minun lapselle, joka ei kuitenkaan virallisissa papereissa ole minun, ennenkuin olen suoritaanut adoptioprosessin ja maksanut vähän lisää siitä, että minun lapseni tulee sitten käräjäoikeuden päätöksen jälkeen olemaan minun lapsi.

Nilo ja Eliel on molemmat mulle aivan yhtä tärkeitä, rakkaita ja omia lapsia kuin myöskin Senna, mutta näiden kahden pojan kohdalla joudun käymään läpi inhottavan prosessin, jossa lastenvalvojat kyttäävät meidän elämämme jokaista piirrettä ja sitä, onko minusta äidiksi. Hei c'moon, se on mun kolmas lapsi, miksi olisin vaimoni kanssa päättänyt hankkia kolmannen lapsen, jos en olisi halunnut? Miten kuvittelette, että tämä lapsi olisi yhtään sen enempää vahinko kuin edellisetkään, katsokaas kun meille sellaista vahinkoa ei noin vain satukkaan!!!

Tuntuu pahalta, että minun lapseni, jonka syntymän olen nähnyt, jonka elämän ensimmäistä parkaisua olen ollut todistamassa, jonka olen synnytyssalissa ekan kerran pessyt hellästi ja rakastavasti, jonka olen vaimoni rinnalle nostanut, jonka napanuorankin olen katkaisuut, EI muka ole minun. Onhan hän. Hän on minun lapsi, minun poika, Minun Eliel. Minun lapsi jonka olen nimennyt kuten olen itse halunnut. Minun lapsi, jonka jokaikisessä neuvolassa olen ollut mukana. Minun lapsi jonka kakkapyllyä olen pessyt, päätä silitellyt ja päivät sylissä hyysännyt.
Mutta se ei jostain syystä riitä. Koska minä en ole tämän lapsen äiti vielä ja tämä asia kalvaa minua joka päivä. Ei se lapsi siitä kärsisi, jos papereissa lukisi alusta asti kaksi vanhempaa, äiti ja äippä. Koska siinä minä olen joka tapauksessa joka saakelin sekunnin ollut. Lapsen vieressä, nauraen, hymyillen, itkien, silitellen, halaten ja hellästi suukotellen.

Kansainvälinen sisarustenpäivä

Tänään on kuulemma kansainvälinen sisarusten päivä. Sisaruudesta mulla on kokemusta enemmän kuin suurimmalla osalla ihmisistä. 

Olen sekä pikkusisko että isosisko. Minulla on isoveli ja pikkuveljiä ja pikkusiskoja. 

Voin siis sanoa olevani melko konkari sisaruusasioissa. Ajattelin listata sisaruuden parhaita puolia tai ainkin asioita joita tulee mieleen omista sisaruksistani.

1. En ole koskaan ollut yksin. Ja harvemmin myöskään oikeasti yksinäinen, ainakaan ennen murrosikää ja aikuisuutta. Ja nykyään osaan arvostaa sisarusteni seuraa. Mm.paskalla huumorilla jota vain sisarusparkani ymmärtävät, koska ovat kanssani kasvaneet ja minut oppineet tuntemaan.:D

2. Aina joku on ollut lähdössä mukaan lenkille tai shoppailemaan tai ihan mihin olen keksinyt mennäkkään. Tämä on oikeasti ihanaa, koska kyllähän sitä siskojen kanssa on paljon mukavampaa vetää hikihatussa menemään tutulla lenkkipolulla tai löytää kauheita vaatteita joille voi sitten yhdessä naureskella :D

3. Mun vaatteet menee aina eteenpäin. Siis ihan aina. Laitan housut pois ja joku pikkusiskoista hamstraa ne heti. Varsinkin jos on kyse mulle jo muutama vuosi sitten pieneksi jääneistä vaatteista.

4. Saan vaatteita samankokoiselta pikkusiskoltani. On ihanaa saada ilmaiseksi vaatteita joita on ehkä käytetty päällä kerran:'D Enkä ikinä raski ostaa mitään itselle kun kaikki mitä ostan on lapsille. Hyvä että joku huolehtii mun vaatteiden ajanmukaisuudesta:D

5. On juttuseuraa. Mm.whatsapp ryhmä jossa lentää niin paskaa läppää, tosiasioita, hullua huumoria, mielipiteitä, perusteltuja ja perustelemattomia argumentteja, selvitellään riitoja, toisten elämän kuvioita, työaikoja...lista on oikeasti loputon. Ja mahtavan kattava. Ja Janne, pakko mainita yksityiskeskustelut joista luulisin jonkun huippuprofessorinkin olevan ylpeä; koska toinen lentää niin pilvissä ja toinen on kyynärpäitään myöten paskavaipoissa, kirjaimellisesti :D :) 

6. Olen aina ollut osa jotain suurempaa. Ihanaa, rakasta, uskomatonta ja tärkeää sisarusryhmää. Tiivistä joukkoa, jossa jokaisella on paikkansa. Joukkoa jolla on kaikki yhteistä, kaikki erilaista ja silti kaikki tärkein maailmassa.

Ihanaa kansainvälistä sisarusten päivää erityisesti kaikille mun ikiomille, hulluille ja ihanille sekä rakkaille sisaruksilleni.♡