Väsyttääväsyttääväsyttää.
Kolme lähes unetonta yötä takana. Senna huutaa, senna ei huuda, odotan sydän kurkussa millon huuto taas alkaa, silmät painuu kiinni, uinahdan ja taas se huuto alkaa. Vauva on kipeä. Vauva yskii ja tuntuu lämpöseltä. Äiti ei nuku. Silmät painuu kiinni kun menee nukuttamaan vauvaa. Viiden minuutin pikapäikkärit ja sitten jotenkin ylivirkun oloisena ylös, vaikka Väsyttää ihan saakelisti.
Miten tällasta voi jaksaa? En ymmärrä:( sittenkun se "auttava" osapuoli ei ees havahdu kun Sennan itku alkaa. Ehkä saattaa kääntää kylkeä ja vetää peiton korvilleen. Ärsyttävää, että kaikki pitää tehä ite ja mistää ei saa mitään kiitosta tai ees pienen pientä hymyä tai taputusta.
No ei... kyllähän mä oikeesti saan sitä kiitosta. Senna hymyilee tai halaa tai painaa räkäisen poskensa mun puhdasta paitaa vasten. Se on se kaikkein suurin kiitos, se kaikkein paras kiitos♡
En oo tänään jaksanut kuvata yhtään. En ees yhtä kuvaa. Vaikka eipä ne mun kuvailut kovin laadukkaita koskaan ole, koska ainoa kuvausväline jota jaksan nykyään käyttää, on puhelinkamera...:)
Huomenna kuvaan enemmän ja teen postauksen meijän siskospikkujoulusta ja ylihuomenna mun sisarus ja kaveriporukan pikkujouluista..:) saapa nähä mitä niistä tulee! Lauantaina onneksi Senna pääsee Mummilaan yökylään (jos raski jättää...), nii sunnuntaina saa nukkua vähän pidempään tai ees kokonaisen yön♡♡☆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti