Mieli maassa. Tuntuu taas aika turhalta kaikki. Tuntuu turhalta olla ite olemassa. Sitö onnistuu vaan aina sotkee omat asiansa. Aina kun yrittää olla hyvä, siitä ei tule mitään. Ja kaikki menee päin mäntyä.
Alkaa jo pikkuhiljaa väsyttää tämä.
Sit sitä kuulee miten paska sitä onkaan. Miten ei osaa tehä mitän oikeen. Miten tää kaikki on mun ikiomaa syytä. Miten oon ihan itse se paska ihminen.
Mun pään ulkopuoleltahan sitä on hyvä tulla huutelemaan. Ihan niinku en ite tietäs mitä oon jättäny tekemättä ja mikä on väärin.
Nojoo.
Tää päivä on ollut jotenki tosi väsyttävä. Illalla kun yritettiin nukkumaan päästä, sain siivota koko makkarin lattian koiran ripulista ja päälle vielä vaihtaa sängystä lakanan, kun toinen koira oli sinne kiivennyt paskaa karkuun.
Senna huusi pääpunasena, silmät väsyneesti ristissä reppanalla, kun odotti syöttötuolissa että siivous olisi ohi.
Aamu sitten alkokin sillä ettei puhelin toiminut. Samakai se ois tämäkin heittää pois, ei mua kukaan ees kaipaa.
Aamupäivästä mieli vähän piristyi, kun päästiin ulkoilemaan kirkkaaseen talviaurinkoon♡ Sennan kanssa käveltiin eestaas ja pulkkailtiin. Ryömittiin lumessa ja lopulta Senna pääsi päikkäreille, jotka jatkuivatkin sitten iltapäivään saakka. Kirpakka pikkupakkanen saa muksunkin nukkumaan huomattavasti paremmin kuin viime viikkojen vaihtelevat säät.
Illalla ois ollut vielä kokous, mutta siinä vaiheessa oli jo iteltä veto niin miinuksella, että ei sitten sinne lähdettykään.
Senna meni vähän ennen yheksää nukkumaan.
Mun PITÄISI jaksaa kattoa luentoja ja lukea kurssikirjoja...en vaan jaksa. Ei vaan kiinnosta, ei vaan enää oo mitään ideaa tässä.
Eikai sitä kannata opiskella ja tuhlata elämää mihinkään muuhunkaan, kun ei sitä enää montaa vuotta oo jäljellä...
Mut tässäpä kuvia mun rakkaistani:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti