#badmomlista

Bloggaajien sivustoilla pyörii tällainen badmomlista-haaste. Siinä bloggaajat listaavat asioita, joissa he ovat ns.huonoja äitejä ja joissa he eivät pääse hyvien äitien kategoriaan. Ajattelin osallistua nyt itsekkin tähän haasteeseen vaikka kaikkihan on jo tässä blogiani seuratessa varmasti huomanneet, missä asioissa olen hyvä äiti ja missä en;)

Toisen lapsen synnyttyä Senna on luonnollisesti saanut hieman vähemmän huomiota. Olen saattanut joinakin päivinä antaa tytön katsoa telkkaa koko aamun ja jonkun lastenleffan illalla, ettei ole tarvinnut juosta vilivilperin perässä samalla kun pitää hyssyttää vauvaa. Tämä siis niinä päivinä kun Sini on ollut töissä.
Nykyään annan tytön syödä kaupasta ostettua sosetta välipalaksi, koska se on helpointa ja takaa että tyttö syö. Myöskin muut päivän ruuat saattaa toisinaan olla esimerkiksi pitsaa tai hampurilaista, ku  en vaan kertakaikkiaan jaksa kokata. Meijän karkkipäiväkin saattaa olla keskellä viikkoa ja uudestaan viikonloppuna...
Joskus käsken tytö  pukea itse ja saatan suuttua, jos hän ei tottele, kymmenennen kehotuksen jälkeen, koska kahden lapsen pukeminen ulkoilua tai mummille lähtöä varten on melkoista hulapaloota.
Toisinaan ollessani vihainen, sanon tytölle ettei äiti nyt tykkää susta ja se tuntuu musta itestä kaikkein kauheimmalta. Usein sen jälkeen sylitellään sitten loppupäivä.

En ole mikään täydellinen äiti. En jaksa opettaa tytölle asioita, joita se ehkä jo haluaisi oppia. En joka ilta jaksa alkaa lukemaan iltasatua. Meillä ei harjata hampaitakaan joka aamu, koska se vaan ei aina istu meidän rytmiin. En syötä lapsilleni luomuruokaa ja purkkiruoka sekä äidinmaidon korvike ovat olleet pelastavana osana arkea esimerkiksi Sinin ollessa töissä. Vietän aikaa somessa, toisinaan liikaakin ja mietin ihan liian paljon mitä vaikka sukulaiset minusta ajattelevat. Tiedän olevani huono äiti monilta osin, mutta toisaalta tiedän myöskin olevani paras äiti omille lapsilleni. Kasvatan lapseni rakkaudella, kurilla ja lahjonnalla, enempää en voi juurikaan tehdä, ainakaan ihan aina.

Lapseni eivät ole parhaiten käyttäytyviä, hienoiten puettuja, eivätkä taatusti kaltoin kohdeltuja. Minulle ei ole väliä onko lasteni vaatteet merkkivaatteita, vai vain jostain halppiksesta ostettuja. En välitä vaikka lapseni huutaa julkisilla paikoilla, koska hei, se on lapsi ja sen kuuluu ilmaista tunteitaan(harmistustaankin) jotenkin, myös julkisilla paikoilla.

Nukutan Sennan usein syliini. Ja me nukutaan suurin osa yöstä perhepedissä. Senna kömpii yöllä viereemme jos haluaa. Olen kuullut usein, että perhepeti ei ole hyvä juttu, enkä ymmärrä mihin se perustuu;)

Olen huono äiti, mutta ei se haittaa. Lapseni ovat turvassa, ruokittuja, vaatetettuja sekä rakastettuja koko sen ajan kun ovat minun kanssani. Teen mitä tahansa lasteni puolesta ja se toivottavasti riittää siihen, ettei näistä tule kaistapäisiä huligaaneja.:)