Viikko on mennyt sairastellessa.
On tosi hankalaa löytää sanoja, kun on nii väsynyt. Ajatus seisoo ja jähmettyy kesken kirjoituksen ja joskus kesken puheenkin.
Molemmilla lapsilla kuume huitelee n.38.
Ollaan pelattu tosi paljon. Luettu kirjoja. Silitelty tytsyn ja poistun päätä, hyssytelty kainalossa.
Ollaan katottu leffoja. Doria etsimässä, Minioni-leffoja, Barbie-leffoja... alkaa leffojen kattelu kyllästyttää niin lapsia kuin äitejäkin.
Ollaan tapeltu ruuasta. Mikään ei maistu, vaikka kaikkea haluttaisiin syödä. Tyttö ottaa reippaasti ekan lusikallisen ja sitten kaikki loppu jää lautaselle. Ihan sama mistä ruuasta on kyse.
Särkylääkettä on mennyt lähes luvattoman paljon. Pamol F 125mg ja Burana 20mg/ml. Niillä on lapset aina saatu takaisin kuumehourailun rajan takaa.
Legoilla rakentelukin on viikon jälkeen tosi tylsää.
Tänään oli mun isoenon hautajaiset. Käytiin siellä. Lapset nukahti syliin ja kainaloon. Itse en saanut oikein mistään kiinni.
En ole oikein hautajais ihminen. En pidä siitä, että pitää hyvästellä ikuisiksi ajoiksi. Se ei vaan kuulu mun juttuihin:(
Ja niin paljon jäi kesken. Jäi kysymättä. Kaikkea tärkeää ja vähemmän tärkeää jäi sanomatta ja tekemättä....
Mutta muille sukulaisilleni; otamme koko peheellä osaa suruunne♡
Haudan lepo on hiljainen.
Sinne menee sydän kultainen.
Kaipaus on äänetön.
Joskin silti ääretön.
Isoenoa kaivaten♡
Hiljaista, rauhallista, levollista ja onnellista viikonloppua kaikille lukijoilleni♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti