Tiedättekö sen tunteen. Sen kun on huolissaan. Huolissaan omista lapsistaan, jotka ovat jatkuvasti kipeänä. Teenkö jotain väärin, kun lapset vaan sairastaa? Huolissaan lemmikeistään. Kun ne vaan nyt sattuu huolta aiheuttamaan murtumalla tai lähes sulaneen joen jäällä puokkoilulla Huolissaan vaimosta, jonka jaksaminen on äärirajoilla, koska ollaan valvottu molemmat viimeset kolme yötä, koko yön huutavan lapsen kanssa.
Just nyt meitä väsyttää vähän enemmän kuin vähän. Koska tää stressi tuntuu vaan järjettömän painavalta möhkäleeltä rinnan päällä. Koska tää stressi patoutuu.
Silti oon maailman onnellisin.
Onnellisin Sennasta ja Nilosta. Sinistä. Nuista rakeista, Mimistäkin, vaikka se huolta aiheuttaa. Noista sekopää kateista, jotka tuolla joenjäällä taiteilee tai kiipeää korkean kuusen latvaan.
Oon kiitollinen ja onnellinen tästä kaikesta. Koska tämä kaikki on mun♡
Huomenna viedään Mimi leikkuulle.
Senna on päivän hoidossa. Nilo varmaan joutuu kulkemaan autossa mukana kun Mimiä kuskataan. Huomenna illalla teen todennäköisesti loput koulujutut, kun ehdi istua alas, jos vain jaksan. Jos en jaksa, niin sitten koulu joutaa odottamaan. Samoin kuin Vakava-kokeen aineistokin. Jos en jaksa, niin sille ei voi mitään. Mutta sehän on ymmärrettävää, kun ollaan monta yötä valvottu, eikö niin?
Ihanaa keskiviikkoa♡ Huomenna alkaa pidennetty viikonloppu, jonka aikana meillä mikään ei muutu, paitsi toivottavasti saadaan entistä ehompi koira kotiin ja lapset terveiksi♡ Ja tietenkin jaksettaisiin vielä jotain puuhailla perheen keskenkin♡ Pelkkä lautapeli ja leffailta riittää meille♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti