Mitä meille kuuluu?
Meillä ollaan kuluneiden viikkojen aikana sairasteltu, supisteltu ja odoteltu. Koettu suuria ja pieniä tunteenpurkauksia. Itketty, naurettu, oltu menossa ja tulossa. Maattu sohvalla ja sängyssä, haluamatta nousta ylös. Pesty monta kertaa tytyä päästä varpaisiin. Sinin supistukset on välillä voimistuneet jopa kivuliaiksi ja sitten loppuneet kuin seinään. Raskausviikkoja on kasassa jo 36+3.
Senna on käynyt pöntöllä, paljon. Syönyt ja juonut normaalisti. Tuttipullo jäi pois muutama ilta sitten, eikä olla enää otettu takaisin käyttöön. Pullo jäi syystä, että neitokainen eräänä iltana nukahti iltapalapöytään ja pestiin hampulat ja laitettiin suoraan nukkumaan, ilman pulloa;) Toivottavasti pikkuhiljaa alkaisi etenemään myöskin tämä päiväkuivaksi opettelu ja sen jälkeen jäisikin vaippa jo pois kokonaan.
Me ollaan Sennan kanssa tanssittu ja hypitty, siivottu ja sotkettu. Katsottu Kaapoa telkasta. Luettu paljon kirjoja ja leikitty leluilla.
Kissanpennut on kasvaneet. Hirveitä petoja kun hömpöttävät ja kiipeilevät pitkin verhoja:D ne syö jo kiltisti raksuja, eikä emokisu käy kovin usein edes imettämässä enää.
Ollaan käyty myöskin näytillä jo kertaalleen kun supistuksia tuli muutaman tunnin säännöllisesti ja voimistuen, sekä kipeytyen. Mut vielä saadaan kotona odotella vaavaa saapuvaksi! Tulisi jo ihana♡
Meille siis kuuluu hyvää. Pääpiirteittäin hyvää. Paljon innostunutta ja vähän epätoivoista odotusta. Jännitystä uudesta vauvasta ja siitä kun Sennakin aloittaa ensikuussa jo hoidossa. Jännän äärellä ollaan;)♡
Sateenkaariperheen elämää äidin näkökulmasta. Toista äitiä kutsutaan meillä Äipäksi. Elämään kuuluu taapero Senna ja vaapero Nilo, sekä Eliel-vauva. Perhelifestyleblogi, jossa kerron raadollisen rehellisesti omista tunteistani ja elämästämme, minun näkökulmasta. Joskus saattaa blogiin eksyä myös asukuvia ja sisustusjuttuja.
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
perjantai 15. heinäkuuta 2016
Nizza.
Taas aamu alkoi uutisten selailulla. Miten maailmalla menee tänään? Millaisessa maailmassa sain herätä tänään ja millaisessa herään huomenna, jos herään vielä?
Ensimmäinen uutinen Nizzan terrori-isku jossa on kuollut liikaa ihmisiä, koska yksikin niistä lapsista ja aikuisista oli ja on edelleen arvokas ja tärkeä jollekulle ihmiselle ja tälle yhteiskunnalle. Suurimmaksi osaksi olen kiitollinen, että olen hengissä, että perheeni voi hyvin. Mutta sitten tulee se suru...entä jos ei olisikaan. Miltä tuntuisi kuulla että joku tuttuni olisi saanut surmansa tällaisessa vihan ja pelon lietsonnassa? Koska sitähän tämä on. Maailmaa ja ihmisiä pelotellaan. Ja se toimii.
En pelkää, koska minusta omaa kohtaloaan ei voi määrätä. Toivon vain, että pikkuhiljaa alkaisi järki löytymään tähän maailmaan. Lopulta ei kukaan selviä,jos tämä sama jatkuu vielä...ymmärrys ei riitä.
Olen kiitollinen epävarmasta turvallisuudesta jota tunnen. Meillä on kaikki hyvin ja niin on monella muullakin, mutta kaikilla ei. Sen takia haluan osoittaa pienenkin tukeni julkisesti ja siksi kirjoitan tästä aiheesta josta en monen ihmisen mielestä ymmärrä mitään. Enkä kyllä ymmärräkkään niinkuin eivät ne monetkaan....
Niin että tarkoitus oli sanoa että uutiset ovat nyt olleet ikäviä. Toivon vain parempaa huomista kaikille veritekoja todistaneille ja paljon siunausta koko maailmalle, jossa nyt rukoillaan yhdessä parempaa huomista.♡ Toivottavasti huomisaamun uutiset ovat parempia kuin tänään..!
#prayfornice #prayforworld #prayforeverybody
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





