Mitä meille kuuluu?
Meillä ollaan kuluneiden viikkojen aikana sairasteltu, supisteltu ja odoteltu. Koettu suuria ja pieniä tunteenpurkauksia. Itketty, naurettu, oltu menossa ja tulossa. Maattu sohvalla ja sängyssä, haluamatta nousta ylös. Pesty monta kertaa tytyä päästä varpaisiin. Sinin supistukset on välillä voimistuneet jopa kivuliaiksi ja sitten loppuneet kuin seinään. Raskausviikkoja on kasassa jo 36+3.
Senna on käynyt pöntöllä, paljon. Syönyt ja juonut normaalisti. Tuttipullo jäi pois muutama ilta sitten, eikä olla enää otettu takaisin käyttöön. Pullo jäi syystä, että neitokainen eräänä iltana nukahti iltapalapöytään ja pestiin hampulat ja laitettiin suoraan nukkumaan, ilman pulloa;) Toivottavasti pikkuhiljaa alkaisi etenemään myöskin tämä päiväkuivaksi opettelu ja sen jälkeen jäisikin vaippa jo pois kokonaan.
Me ollaan Sennan kanssa tanssittu ja hypitty, siivottu ja sotkettu. Katsottu Kaapoa telkasta. Luettu paljon kirjoja ja leikitty leluilla.
Kissanpennut on kasvaneet. Hirveitä petoja kun hömpöttävät ja kiipeilevät pitkin verhoja:D ne syö jo kiltisti raksuja, eikä emokisu käy kovin usein edes imettämässä enää.
Ollaan käyty myöskin näytillä jo kertaalleen kun supistuksia tuli muutaman tunnin säännöllisesti ja voimistuen, sekä kipeytyen. Mut vielä saadaan kotona odotella vaavaa saapuvaksi! Tulisi jo ihana♡
Meille siis kuuluu hyvää. Pääpiirteittäin hyvää. Paljon innostunutta ja vähän epätoivoista odotusta. Jännitystä uudesta vauvasta ja siitä kun Sennakin aloittaa ensikuussa jo hoidossa. Jännän äärellä ollaan;)♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti