Ajatuksia omasta raskaudestani ja Sinin raskaudesta.

Minulta toivottiin postausta jossa kerron mitä ajatuksia herätti oma raskauteni ja mitä ajatuksia taas tämä Sinin raskaus minussa herättää.

No ensinnäkin on pakko verrata. Oma raskauteni ei ollut ihan niin suunniteltu kuin Sinin. Se oli lähinnä toivottu hetken mielijohde, josta seurasi tulosta. Diabeteksen takia minun raskauteni kuuluu riskiraskaus ryhmään ja sen vuoksi olin tiukassa seurannassa koko raskauden ajan. Kuukausittain oli ultra ja loppua kohti lääkäri ja ultrakäynnit vain tihenivät.
Sinin raskaus oli toivottu, lähes jo epätoivoinen yritys. Meillä meni reilu puoli vuotta onnistua saada Sini raskaaksi. Koko tämä raskaus on ollut meille aika hämärä, koska seurantaa ei ole paljon ollenkaan, eikä neuvolatäti ole perillä edes meidän nimistä joka kerta... Sinillähän "on" raskausdiabetes. Ja siitäkään ei olla infoa saatu yhtään. Lääkärikäyntejä koko tämän raskauden aikana on ollut tasan yksi, vaikka kuulemma olisi ainakin kaksi pitänyt olla tähän mennessä.

Mun raskaus oli ihan helvettiä. Oksensin lähes kaiken ja koko raskauden ajan. Syöksyilin vessaan kesken koulupäivien ja nukuin monet päikkärit kun en vaan jaksanut. Insuliinin tarve vaihteli hurjasti ja kaikki tuntui useimmiten olevan huonosti. Silti koko raskauden ajan tiesin jo valmiiksi rakastavani pikkutyttöä jonka saisin.
Sinin raskaus on ollut Helppo verrattuna mun raskauteen. Hyvin vähäiset pahoinvoinnit. Iloinen mieli, eikä isoja mielialan heittelyjä ainakaan ole näkyviin tullut. Nyt loppua kohden Sinillä jalat turpoaa ja supistelee jo nyt reippaasti. Tokihan mieliala on aina matalalla Sinillä silloin kun esimerkiksi pitää siirtää jotain painavaa juttua, eikä raskaana oleva saa sellaisessa auttaa.

Mulla synnytystä käynnistettiin reilu viikko. Se oli kauheaa. Maailman kauhein joulunaika. Painoarvio muksulla oli 3-3,5kg. Lopulta raskausmyrkytysepäilyn ja sairaalan keksimän synnytyspelon takia päädyttiin sektioon. Se olikin lopulta kaikkein paras ratkaisu kun tyttö kuitenkin painoi 4,3kg....
Sinin synnytys lähestyy. Supistelua on koko ajan tiheämmin ja pidempiä aikoja. Alamahaa vihloo ja paikallaan pysyminen on välillä ikävää. Lapsen arvioitu paino on johonkin 3,5-4kg:n väliin, ainakin mahan mitan perusteella. Tokihan jos muksu nyt syntyisi, olisi hän pienempi, koska viikkoja on nyt kasassa 34+5.

Minusta meidän molempien raskaudet ovat olleet meille maailman paras asia. Ollaan molemmat ihan rakastuneita nykyiseen uhmis-taapero-neitiin ja tullaan olemaan ihan yhtä rakastuneita toiseen muksuun. Tokihan minulla menee varmasti hetki luoda samanlainen suhde lapseen, joka Sinillä on ollut jo masuasukkiin....Sinilläkin meni hetki luoda suhde Sennaan, mutta ei se ole sen kummempi kuin heteroparin lastenkaan suhde isäänsä ja äitiinsä.

Me toivottaisiin vielä mahdollisuutta saada pari lasta, mutta sen näkee ajan myötä. Sen miten tullaan toimeen kahden kanssa ja halutaanko sitten enää lisää♡:) minusta raskaus on aina lahja ja lapset ovat lahja, joita tulee rakastaa♡ tokihan tästäkin on poikkeuksia kuten ne huonot hetket tulla raskaaksi ja silloinhan valinta on äidin käsissä ja se on ok. Ja on hyväkin asia että ei tervetulleet raskaudet voi keskeyttää.

Muttamutta. Kertooko tämä yhtään mitä ajattelen raskauksistamme?:)