perjantai 15. heinäkuuta 2016

Nizza.

Taas aamu alkoi uutisten selailulla. Miten maailmalla menee tänään? Millaisessa maailmassa sain herätä tänään ja millaisessa herään huomenna, jos herään vielä?
Ensimmäinen uutinen Nizzan terrori-isku jossa on kuollut liikaa ihmisiä, koska yksikin niistä lapsista ja aikuisista oli ja on edelleen arvokas ja tärkeä jollekulle ihmiselle ja tälle yhteiskunnalle. Suurimmaksi osaksi olen kiitollinen, että olen hengissä, että perheeni voi hyvin. Mutta sitten tulee se suru...entä jos ei olisikaan. Miltä tuntuisi kuulla että joku tuttuni olisi saanut surmansa tällaisessa vihan ja pelon lietsonnassa? Koska sitähän tämä on. Maailmaa ja ihmisiä pelotellaan. Ja se toimii.
En pelkää, koska minusta omaa kohtaloaan ei voi määrätä. Toivon vain, että pikkuhiljaa alkaisi järki löytymään tähän maailmaan. Lopulta ei kukaan selviä,jos tämä sama jatkuu vielä...ymmärrys ei riitä.
Olen kiitollinen epävarmasta turvallisuudesta jota tunnen. Meillä on kaikki hyvin ja niin on monella muullakin, mutta kaikilla ei. Sen takia haluan osoittaa pienenkin tukeni julkisesti ja siksi kirjoitan tästä aiheesta josta en monen ihmisen mielestä ymmärrä mitään. Enkä kyllä ymmärräkkään niinkuin eivät ne monetkaan....
Niin että tarkoitus oli sanoa että uutiset ovat nyt olleet ikäviä. Toivon vain parempaa huomista kaikille veritekoja todistaneille ja paljon siunausta koko maailmalle, jossa nyt rukoillaan yhdessä parempaa huomista.♡ Toivottavasti huomisaamun uutiset ovat parempia kuin tänään..!
#prayfornice #prayforworld #prayforeverybody

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti