sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kun lapsi sairastaa.

Viime viikko on ollut sanalla sanoen kauhea. Kauhea koska meijän molemmat lapset on ollu sairaana. Nilolla on kuumetta ollu ja tuntuu että röhisee ja yskii koko ajan. Hyvä kun henkeä saa.
Senna taas on saanut elämänsä ekat antobiootit korvatulehdukseen, joka kehittyi sairaalassaolo aikana. 
Niin ja oltiin tosiaan sairaalassa DM1 epäilyn takia. Toistaiseksi se diagnoosi oli kuitenkin joko liian aikainen tai toivottavasti jopa täysin väärä.

Kaikki alkoi torstaina, kun molemmat lapset olivat yskineet ja valvottaneet monta yötä.
Senna heräsi n.9aikaan. Hetkeä myöhemmin kiukkuinen tyttö meni takaisin nukkumaan, ilman aamupalan syömistä.
Menin pian herätteleen tyttöä. En saanu sitä hereille. Se vaan oli, eikä ees reagoinu mihinkää. Nostin tytsyn mukaan ja menin kattoon siltä sokerit. 2.6. Yritin saaha tytön syömään. 
Pian oltiinkin jo matkalla Raahen päivystykseen. Jossa otettiin ekat verikokeet ja sokerit, jotka oli 14.3. 
Sieltä lähete Oulun lastenpäivystykseen. 
Oulussa otettiin verikokeita taas.
Tyttö vaan huus ja riehu ja yritti karata. Minä olisin halunnut nostaa itkevän, pelosta huutavan tyttöni syliini ja juosta pois. Verikokeita varten jouduttiin lopulta laittamaan kanyyli.
En osaa sanoin kuvailla miten avuttomalta ja kauhealta koko päivä musta tuntui ja miltä se sitten tuntui tuosta avuttomasta pienestä, jota satutettiin, vaikka yritettiin vaan auttaa.

To-pe meni sairaalalla seuraillessa verensokeria. Se oli hyvä ja illalla perjantaina päästiin kotiseurantaan.
Tästä reissusta jäi käteen tyttö, joka pelkää sairaalaa ja sitä kun hoitaja laittaa kumihanskat käteen(kanyylin poistoa varten ja tyttö juoksi piiloon mun syliin). Sekä epävarmuus, mikä on vialla ja miksi.

Sairaalareissun lisäksi, Nilo on ollut kipeänä koko ajan.
En voi kehua, että olisi elämäni mukavimpia viikkoja ollut. Blogigin on jäänyt, koska en vain ole jaksanut. En kirjoittaa, en lukea enkä varsinkaan ajatella ja muodostaa järkeviä lauseita.
Tänään pääsin ekaa kertaa viikkoon lenkille...
Ja helpotus on niin sanoinkuvaamattoman suuri, Minulla on ehkä sittenkin vielä terve tyttö♡

Kohti uutta ja aurinkoisempaa, mahdottoman paljon parempaa viikkoa. 
Ihanaa sunnuntaita kaikille lukijoilleni♡


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti