keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Tuli on irti.

Heippa! Pitkästä aikaa tärkeää asiaa. Asiaa meidän eilisestä kurkkua kuristaneesta kauhukokemuksesta, joka, luojan kiitos, päättyi hyvin. Eikä edes ollut meidän aiheuttama. Vaan huolimattomuuden.

No ekana vähän taustaa.
Vietiin joskus 11 aikaan meijän lapset Jonnan kihlatulle hoitoon, kun meil oli hammaslääkärit. Tultiin takasi vähän ennen kahta. Jos oltas tultu 5min myöhemmin, en tiiä miten ois käyny. Lapsilla ja Kasperilla oli menny tosi hyvin, kiitos siitä♡
Mun isoveli tuli n.14 sisälle, kun oli sytyttänyt eka nuotion mun siskon (äitinomistaman) vuokratalon taakse. Tarkoituksena ei todellakaan ollut, kui  polttaa roskia. Isoveli kävi juomassa ja vitsaili, että voisi vähän kulottaa. Me kauhuissaan sanottiin, että ei näin kuivalla.

Ulos mentyään, ei mennyt kuin pari sekuntia, nii iso mies juoksee takaisin ja huutaa kurkku suorana, että nyt joka ikinen auttamaan, kun nuotio on lähtenyt leveemään rutikuivalle pellolle. Tässä vaiheessa ei tuullut.
Painepesurilla saatiin osa sammumaan. Kasperi juoksi hakemaan vettä, Sini hakkas lapiolla ja Janne kans. Me juostiin, kaadettiin, juostiin ja taputeltiin.
Oltas saatu tuli sammumaan, mut sit tuli tuuli. Aivan hillittömät tuulenpuuskat pukkas liekit eteenpäin. Onneksi ei taloon päin, vaan pellolle ja joelle.
Hätäkeskukseen EI saanut yhteyttä. Mun puhelin ei yhdistänyt, Sinin tuuttas varattua, Kasperi ei vissiin ees löytäny puhelinta ja lopulta Janne sai sieltä kiinni. Sini oli tässä vaiheessa jo soittanu meijän äitille pariki kertaa, joka soitti sitten meijän sukulaisille ja tutulle palomiehelle.


Saatiin pidettyä tuli kaukana talosta, vaikka välillä näytti pahalta. Sukulaiset tuli pian soiton jälkeen ja kahdella isollasammutuspullolla saatiin talon puoleinen liekehdintä kuriin. Sukulaiset toi lisäksi traktorin jossa oli lietekärry, jolla levitettiin sitten vettä pellon ympärille.
Palokunta ja äiti tuli yhtäaikaa paikalle. Tai äiti tais tulla vähän ennen, kun oli töistä karannut ja pääkolmantena jalkana juossut ensin etsimään itselleen tuuraajaa loppupäiväksi ja sitten autoa hakemaan...

Kun palokunta tuli, uskallettiin ottaa lapsetkin ulos seuraamaan mitä on tapahtunut.
En muista vähään aikaan juosseeni oikeesti. Enkä todellakaan ole pelännyt näin toisten puolesta. Koska tuli olisi voinut tarttua jonkun meistä vaatteisiin, tai Jonnan koti olisi voinut palaa tai Jannen halli. Kaikki olisi ollut mahdollista.

Eli muistakaa ihmiset, että nyt on liian kuivaa jo. Ihan sama vaikka sukat kastuis pellolla kävellessä,jos yläosa on kuivaa, se riittää ja meillä palo kokonainen pelto ilman mitään muuta hallinta mahdollisuutta, kuin että ei palanut rakennukset. Olkaa varovaisia.
Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä, kuten meijän äiti aina sanoo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti