Haters gonna hate

Eilen tapahtui sellainen juttu jota en todellakaan osannut odottaa. Sain niin mahdottoman epärealistista ja idioottimaista palautetta kuin vain voi olla. Mm. postaus jossa kerroin mitä minun ukkini sanoi minusta on nähty siitä näkökulmasta, että olen haukkunut avutonta vanhusta. Lisäksi olen kuulemma useammassa postauksessa haukkunut Siniä ja äitiäni. Nyt haluan vilpittömästi kertoa, etten näe bloggaamisessa mitää järkeä, jos en kerro asioita niinkuin ne on, minun mielestä. Haluan olla blogissa rehellinen ja reilu ja aika usein teksteistä löytyy huumorilla ja sarkasmilla sävytettyjä tekstejä.
Kyseinen kommentoija on sukulaiseni, mutta ei kuulu eikä enää koskaan tule kuulumaan perheeseeni. Koska minä olen niin huono ja paha ihminen. En halua, että minua haukutaan siitä, että kerron asiat rehellisesti ja reilusti ilman mitään tekopyhää hymypaskaa naamallani. Mielestäni minulla on täysi oikeus kirjoittaa omalla tyylilläni ilman, että ihmiset tulee sanomaan miten haukun läheisiäni, vaikken todellakaan ymmärrä miten sellaisen kuvan on blogistani voinut saada.
Juuri nyt, minua inhottaa ja ällöttää juuri tämä yksi ihminen. En ole ketään pakottanut blogiani lukemaan. En ole käskenyt facebookissa kavereissani olevia avaamaan sitä yhtä linkkiä. Ja jos sitä poistaa mut elämästään, on aika turha kuvitella että tulee enää koskaan olemaan myöskään minun vaimoni(joka ei todellakaan ole kokenut oloaan loukatuksi postausteni takia) tai lasteni elämässä.
Elikkä, nyt blogin osoite on muuttunut ja jos tämä muutos ei auta, niin blogista tulee joko yksityinen tai sitten se poistuu kokonaan.
Ja tämä siksi, että ei ihminen jaksa sitä paskanjauhantaa(voi kyllä, minä käytän tätä paskanjauhanta sanaa edelleen, eikä sen merkitys ole niin vitun suuri kuin se yksi ihminen kuvittelee) loppuun asti. Eivaan jaksa.