Jakaessaan mielipiteitään ihminen ei usein ajattele miltä siitä toisesta tuntuu. Minulla on mielipiteeni. Sinulla on omasi. Ne ovat arvokkaita, molemmilla. Sinun mielipiteesi on yhtä arvokas kuin minun. Se on yhtä pätevä. Mutta jos minä haluan toimia tietyllä tavalla, nii olisi mukavaa jos myös Sinä hyväksyisit minun mielipiteeni ja toimintatapani, niinkuin minä olen hyväksynyt sinun mielipiteesi ja toimintatapasi.
Elämässä toisten mielipiteiden kunnioittaminen on välttämätöntä ja myös ymmärtäminen ja arvostaminen on hyvä asia. Toisten mielipiteet ei haittaa, niin kauan kuin niistä ei ole vahinkoa muille. Minun mielipiteeni eivät haittaa muita, niim kauan kuin niistä ei ole vahinkoa muille.
Silti suurin osa ihmisistä on sitä mieltä että ainoa oikea mielipide on hänen omansa.
Nykyään ajattelen, että jos joku haluaa ottaa nokkiinsa tästä mun kirjoituksesta, niin ottakoon. Suuttukoon jos kerron miten minun päiväni on mennyt. Jos kerron että minulla on ollut paskat fiilikset äitiyden kanssa tai olen väsynyt tai sen kun riitelen läheisteni kanssa... miksi en kertoisi sellaisista asioista omassa perhe/lifestyleblogissani? Miksi en kertoisi raadollisen rehellisesti että nukuin toissayönä lapseni oksennuksessa? Enkö saisi sanoa että minusta siinä ei ole mitään pahaa, jos joudun siivoamaan koko auton kun lapsellani tulee "pieni" huti? Tai sitä kun vaimo aamulla ärsyttää ja on taas illalla maailman paras ja ihanin¿?♡ Tai sitä että arvostan ja rakastan omaa äitiäni kaikkein eniten, että hän on mun tukipylväs...tai sitä että riidoista huolimatta, mun ja ukin räiskähtelevät luonteet on samanlaisia...tai sitä kun ollaan tukkanuottasilla siskojeni kanssa... ja entä sitten painimatsit pikkuveikkojen kanssa ja railakkaan ja kirosanojen täyteiset sanaharkat isoveljen kanssa...
Elämä on valintoja ja olen tehnyt nyt valinnan, etten enää välitä muiden mielipiteistä, jotka koskevat minua itseäni. Olen minä. Olen arvokas. Ja ennen kaikkea olen oma itseni, eikä sitä muuta toisten mielipiteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti