Hetken tie on niin kevyt...joskus sitä saattaa hävittää omat ajatuksensa ja sitten ei enää tunnukkaan hyvältä.
Yhtäkkiä saattaa kuulla jonkun tutun sairastuneen vakavasti. Sillon miettii miten tyhmää on riidellä ja suuttua pikkujutuista. Miten tärkeitä ne läheiset ihmiset onkaan.
Miten pahalta tuntuu, että toisesta on ajatellut pahaa ikinä koskaan.
Miten silmät kimaltaa kyynelistä, vaikkei ole vielä mitään syytä itkeä...
Nätit omenankukat äitimummilan omenapuussa♡ |
Me ollaan oltu. Perheen kesken. Haliteltu ja pusiteltu. Laitettu ja mietitty kovasti alakerran lastenhuonetta. Pitäisi vielä ennen vaavan syntymää tehdä pyrähdys Ikeaan. Sieltä olisi haettavana lapsille omat hyllyköt sekä vaatelaatikoita. Ja ISO lelukori sekä jotain kaikenkestäviä koristejuttuja. Tällä äidillä on selvä visio siitä mitö haluaa, mutta toteutus puolitiessä:)
Lisäksi lastenhuoneeseen olisi suunnitteilla pari kivaa mattoa, jotka olisivat pehmeitä ja käytännöllisiä. Hakusessa joku automatto....
Janne-eno opetti Sennan tekemään kirjatornin..:) |
Eilisen yökukkumiskuva! |
Päivällä oltiin hallilla auttamassa siivouksessa(äitimummi siivosi, vähän oltiin myöhässä...) ja käytiin koeajaa äitille uutta autoa. Nyt sitten meillä on neljä pientä tytöntylleröä yökylässä♡ Isosiskon mussukat tuli yöksi. Senna nukkuu jo ja Aino sekä Anni nukahtavat ihan kohta. Eevi ja Olga painatti yläkertaan kahdestaan nukkumaan! Isoja tyttöjä jo♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti