Tulin äidiksi virallisesti 27.12.2014 eli melkein vuosi ja 5kk sitten. Sain nähdä vilaukselta pienen michelin tyttäreni. Melkein yhdeksän kuukauden odotuksesta, sain nähdä sen nyytin vain vilaukselta ennenkuin hänet vietiin pois mun luota, kannettiin muualle ja minut vietiin myös pois. On raakaa, että sektion jälkeen lastaan ei saa heti syliin. Ensin hän on sinun sisälläsi suojassa ja sitten hän on poissa. Yhtäkkiä olo oli tyhjä.
Muutaman tunnin päästä pääsin näkemään tytön, jonka äiti olin ja olen ja tulen aina olemaan. Itkin. Olin onnellinen ja väsynyt, mutta tuijotin vain sitä pientä nyyttiä sylissäni.
Tänäkin päivänä, tuijotan edelleen. Nyt sil on hampaita, pitkät silmäripset, tismalleen samanlainen hymy kuin mulla. Sillä on vilkkuvat silmäkulmat ja taipumus tehdä ilkeyksiä aina, kun silmä välttää.
Mutta äitinä...minä annan kaiken anteeksi.
Halaan pois pipit, puhallan ja pussaan. Lepertelen ja olen onnellinen siitä kakasta joka vihdoin tuli ekaa kertaa pottaan/pönttöön. Hymyilen kun tyttö hymyilee. Nauran höpö jutuille. Luen viidettäkymmenettä kertaa peräkkäin samoja satuja. Laulan jokaikinenilta samat iltalaulut. Kuiskaan joka ilta hyvät yöt ja että äiti rakastaa Sennaa. Silitän poskea tai päätä...jalkaa tai kättä, ihan sama kunhan joku kohta on jokaisena päivänä silitetty ja haliteltu sekä pusittu.
Taputan aina,kun Senna tekee oikein. Nuhtelen ja kiellän, komennan ja ojennan kun tyttö ei millään usko ettei tiettyjä asioita, kuten vaippojen levittämistä lattialle, saa tehdä.
Ennen kaikkea. Rakastan. Rakastan täysin ehdoitta ja varmasti.
Äitiys on ennenkaikkea rakkautta.
Siihe kuuluu masennusta ja väsymystä, epätoivoa. Iloa ja surua. Itkua ja ikävää. Joskus tuskaa ja useimpina päivinä pelkoa, koska entä jos.... Mutta aina rakkautta.
Senna on mun pieni esikoinen. Mun ikioma harjoituskappale ja aion onnistua jokaikisen harjoituskappaleeni kasvatuksessa niin hyvin kuin voin. Äitiys vaatii kärsivällisyyttä, mutta kaikki se tulee ajallaan. Aina tulee jotain uutta, aina oppii jotain uutta.
Oon ylpeä että saan olla Sennan Äiti♡
 |
| Meijän kortti äitimummille. Laitettiin vielä pikkuveikan kuva...:) ♡ |
Oma Äitini? Meidän äitimummi.
Mun äiti on mulle maailman tärkein asia. Äitiltä oon oppinut että selviän. Ihan sama mitä tulee, Anita nostaa pään pystyyn ja jatkaa eteenpäin. Jos Anita ei selviä yksin, löydetään joku joka auttaa. Aina äiti on ollu siinä ku oon tarvinnu. Viemässä sairaalaan kun sairastuin diabetekseen. Pitämässä kiinni kun koulussa kiusattiin. Halimassa ja puhaltamassa pipit pois. Kertomassa asioista ja inttämässä kun ei olla varmoja kumpi on oikeassa vai onko kumpikaan. Istumassa ja kävelemässä sairaalan käytäviä leikkauksen aikana. Vastaamassa puhelimeen keskellä yötä. Hakemassa pois, kun tyhmä tytär kännisekoilee. Ottamassa Sennan hoitoon, kun oma jaksaminen ei enää riitä.
Mun äiti on maailman paras äiti. Maailman rakkain äiti. Mun esikuva.
Vaikka en oo äitin kanssa samaa mieltä kaikesta, elämän peruspilarit meillä on samat, koska äiti on kasvattanut musta tarpeeksi Hyvän ymmärtämään myös muita ihmisiä.
Kiitos Äiti kun olet♡
♡♡♡
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE JA TULEVILLE ÄIDEILLE!!!!!
♡♡♡
Sain äitienpäivä lahjaksi aamulla iloisen Äiti huudon ja halin sekä pusun maailman söpöimmältä vaippasankarilta♡
Lisäksi sain taas uuden jalkakäsi taulun/kortin. Ylpee♡♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti