Oon aika surullinen.
En jaksa uskoa että ihmiset voi olla toisilleen niin ilkeitä ja julmia.
Pikkusiskolle sanottiin koulussa, että hän on lesbo, koska Minä olen.
En ymmärrä ollenkaan. Ja lisäksi oon vihanen näitten lasten vanhempien suhaautumiselle, kun soitetaan kotia ja pyydetään asiaa selvittämään. Vastaus on luokkaa, "ei Meidän lapset ikinä sanos mitään sellasta, ei Meijän lapsissa oo mitään vikaa. Meijän lapset on oikeita kullanmuruja." Niin raivostuttavaa,turhauttavaa,inhottavaa,ällöttävää,vihaksi pistävää..!!! :( En osaa ees sanoinkuvailla tätä tunnetta! Nii ja koulun suhatutuminen on ihan yhtä perseestä kuin näitten lasten vanhempien! No kyseinen kouluhan tosin ei näe kiusaamista yhtään missään, vaikka sitä on jatkunut viimeiset 6vuotta pikkusiskolla ja sitä ennen monta vuotta meillä isommilla sisaruksilla...että en yhtään ihmettele välinpitämätöntä suhatutumista....
Kai se on sitten niin, että erilaisia ihmisiä voi loukata ja pilkata ilman että se on väärin.
Tekis mieli sanoa tommosille ihmisille suorat sanat. Niillä ei oo mitään tietoa meidän tilanteesta, ei mitään todellista tajua yhtään mistään mitä Meillä on. Mikä oikeus toisilla ihmisillä on tulla arvostelemaan mun perhettä, mun sisaruksia ja mun elämäntyyliä? Ja vielä sillä tavalla ettei todellisuudessa itse ole asiasta edes perillä!! Miten mun sisarusta voidaan haukkua mun elämän ja mun tekemien valintojen perusteella??!!
No...sen lisäksi sitten. Kaikille jotka tästä mun ja Sinin vauvasta on jotain sanonu selän takana, nii TURPA KIINNI! Ei oo teijän asia. Oon nyt niin vihanen että saatan nostaa pienimmästäkin risahduksesta kunnianloukkaus syytteen ja mitä niitä nyt muita juttuja onkaan. Ei kenelläkään ole oikeutta puhua minun elämästäni toisille ihmisille paskaa. :(
Tää aiheutti mulle nyt taas useamman yön yöunien menon ja varmasti pääsen itkeskelemään yksinään tämän koko jutun takia. Kai se on joittenkin ihmisten mielestä sen arvosta jauhaa sitä paskaa, että toiset pahottaa mielensä ja alkaa haluamaan sellaisia asioita kuin paikkakunnalta muutto, viiltely ja itsemurha.
Sitten luin yhen ihmisen blogikirjoituksen jossa hän mainitsi minutkin. Siellä luki suunnilleen "oon onnellinen, mutten kumminkaan yhtään tyytyväinen tähän elämään sen ihmisen kanssa." Miksi helvetissä sitä ei voi ääneen sanoa!!?? Oon ihan helvetin vihanen koko ihmiselle ja tekis vaan mieli lähtä pois, eikä koskaan enää tulla takasi. En jaksa sitä että kaikki tuntuu olevan mun syytä. En jaksa sitä että toinen ei voi koskaan kysyä mitä mulle kuuluu, miltä musta tuntuu. En enää vaan jaksa, haluan pois täältä. Oon nii väsynyt tähän kylään ja niin väsynyt kaikkeen mitä täällä on. Ja oon vihanen...
Lisäksi tuntuu että alan olla koko ajan vaan masentuneempi. mut mitäpä väliä sillä, eihän se ketään kiinnosta miltä musta tuntuu.
Eipä mulla vissiin muuta enää.