Viikonlopun hulinoita.

Huomenna on mun pikkusiskon Eevin 8v synttärit. Tuntuu, että vastahan se oli semmonen piene pieni pallero. Nyt se jo hoitaa Sennaa ja muita pikkusia. Lukee satuja lapsosille ja itsekseen vetää Harry Potter kirjoja aivan uskomatonta tahtia tuon ikäiseksi:) Eevi on mun ensimmäinen siskopuoli, mutta en oo koskaan aatellu sitä puolikasta siinä. Se on mun rakas sisko aina!♡

Eilen pikkuneitokaiset, siis EeviOlgaAnniAino, tulivat meille yökylään. Ilta saatiin viettää ilman Siniä. Mut oli meillä kaverina Enni ja Jonna. Katottiin Kaksin karkuteilla ja Shrek 2. Saunottiin. Luettiin iltasatuja. Syötiin. Leikittiin. Laitettiin tytöille petit valmiiksi. 

Aino ja Anni nukkuvat mun, Sinin ja Sennan kans samassa huoneessa. Eevi ja Olga taas Sennan alakerran leikkihuoneessa:) 

Aamulla herättiin melkein yhtäaikaa. Olga kävi ennen seittemää valittamassa ku Eevi luki:D höpsöt tytöt♡

Aino tykkää Sennan tutista ja pittää sitä koko ajan suussa:D

Tehtiinhän me Eeville kyllä voileipäkakkukin eilen illalla ja tänään sitten syötiin sitä ennenkuin Eevi ja Olga lähtivät. Syötiin myös sipsejä, poppareita ja karkkeja ja juotiin limsaa!:)
Ilta ollaankin Sennan kanssa rauhoituttu kotona. Neiti käveleskeli tomerasti perässä:) nyt hän on jo nukkumassa♡

Riitapukareita!☆

Synttärihulinaa♡

Keilaamassa.

Eilen illalla lähdettiin keilaamaan meijän tätin ja mun kummisetän sekä meijän serkun kanssa. 

Mentiin Nivalan keilahalliin. Kotoa lähtiessä väsymys ja ärsytys paino vielä isosti, mutta kyllä se sitten matkan aikana ja varsinkin keilatessa helpotti:) 

Senna touhusi mun tätin eli Sennan isotätin Merjan kanssa. Me muut pelattiin joukkuettain. Minä, Sini ja Enni. Markku, Elias ja Jesse. Janne, Jonna ja Tomi. 

Ei vissiin lopuksi muistettu kattoa ketkä oli parhaita, mutta Janne, Tomi ja Markku ainakin saivat parhaat pisteet:D 

Keilauksen jälkeen suunnattiin takaisin Merjan ja Markun luokse. Siellä syötiin pitsaa ja mansikkakakkua:) 

Kotia päästiin vähän kymmenen jälkeen ja oltiin muuten kaikki ihan rättipoikkiväsyneitä!:D

Oli aivan huippu ilta, huippu seurassa.

Kiitos kaikille mukana olleille♡:)

Sennaki ois halunnu keilata;) nyt kehittelemään jotain ideaa että alle puoltoista vuotias pääsisi keilaamaan:D pelkkä pallo ei riitä!

Kuulumisia.

10Päivää vierähtänyt ilman yhtään uutta postausta. Ei vaan oo muka löytynyt aikaa kirjoittamiselle.
Meillä on ollut eka ultra. On ollut töitä ja opiskeluja. Senna on oppinut tallustelemaan ympäriinsä pitkiäkin matkoja,aina kun itse haluaa. Senna on myös oppinut huutamaan, joo,äiti,eioo,täti,äijä,äippä...myös lamppu ja mimi ja kutikuti tulee hienosti.
Meillä ollaan oltu yö kahdestaan kotona, kun tyttö oli Mummilassa. Meillä on kukuttu kolme yötä, koska tyttö varmistelee koko ajan ettei vaan taas ole jätetty mummilaan ja karattu johonkin.
Meillä on lenkkeilty. On korjattu häkkiä ja koirat olleet karussa monta tuntia.
Meillä on lainattu autoa ja oltu kiukkusia kun itsellä ei ole kuin yksi auta kahden sijaan. Tosin se lainassa oleva auto ei ole moneen viikkoon toiminutkaan.
Meillä on oltu huolissaan Mimin selästä, koska se on ilmeisesti jotenkin vaurioitunut. Ja nyt toivotaan että Mimi paranee ilman toimenpiteitä.

Viikon parhaita hetkiä♡
Tytär nukahti puristaen äitin sormia♡
Rakastan enemmän kuin mitään muuta♡

Ulkoilua Mummilassa:)

Ja Anni-tätihän se siinä taas kiukuttelee.
3v uhmis;)♡

Silu♡
Rakas mummeli♡

Miss Farkku Senna :D ♡

Meijän pieni Alien♡
Uusi elämä♡
Pieni ihme♡
Äideille jo yhtä rakas kuin Senna♡

Meidän viikko on ollut täynnä rakkautta, iloa, väsymystä. Välillä suurta stressiä ja rasitusta.

Senna kasvaa silmissä.

Viikonloppuna saadaan viettää sisarusaikaa, kun pikkusiskot tulevat yökylään♡ ja sunnuntaina Eevi täyttää jo 8v♡ aika menee kyllä nopeasti. Näistä vasta ihan pikkuruisista tytöitä on tullut jo reippaita koululaisia ja hoitolaisia♡ 

Isosiskon kullanmurut♡ ja tottakai äitin kullanmuru♡ maailman rakkaimpia♡☆

Onnellinen päivä♡

Taas pakkanen on noussut, tai laskenut, hyytäviin lukemiin. Uunissa tulet ja peiton alle käpertyneenä on hyvä ja lämmin olla. Tästä näkee ikkunoiden lumikristallimuodostelmat ja hyytävänä hohtavan satumaisen kuutamon. Tästä näkee rakkaan lapsen joka höpöttää lattialla ja maailman parhaan vaimon joka juo kaakaota. Tästä näkee koirat, jotka pakkasen takia saavat olla meidän kanssa lähes koko päivän sisällä. Tästä näkee kissat, jotka pakkasta arastellen käpertyvät talon lämpimimpiin paikkoihin nukkumaan. 

Sauna lämpeää toisessa päässä taloa ja minä olen onnellinen. Onnellinen tästä ihanasta perheestä, onnellinen pakkasesta joka pakottaa meidät käpertymään vierekkäin. Onnellinen juuri tästä hetkestä, jossa on mukana mun rakas vaimo ja maailman rakkain tytär♡ ja tietenkin pieni ihme♡

Tänään ollaan ulkoilutettu koiria poikkeuksellisesti irrallaan, kuten eilenkin:) ja kyllähän nuo tykkää syöksyä sekunnissa pihan laidasta laitaan ja sitten tulla takaisin sisälle. Senna sai nukkua päikkärit osaksi ulkona ja osaksi sisällä. Käytiin Annella kylässä ja oli taas ihana nähdä ainutta ystävää, joka lukioajasta tähän asti on yhteyttä pitänyt♡

Tänään on hyvä päivä. 

Onnellinen päivä.

Päivä, jonka aion muistaa sillonkun kaikki menee päin pyllyä. 

Arkirutiinista toiseen, ja kolmanteen...

Monesti sitä miettii, että entä jos ja sittenkun ja mitä jos... usein asiat jäävät tekemättä, kun ajattelee, että onhan sitä vielä aikaa niitä hoitaa.
Mutta entäpä jos ei olekaan. Entä jos sitä ajaa kolarin, jossa menehtyy? Entä jos kuulee olevansa niin sairas ettei sille voida tehdä mitään? Entä jos huomenna pikkuruinen ei herääkkään vierestä enää?
Näiden mietteiden takia ja vuoksi, sanon Sennalle ja Sinille joka ilta, että rakastan heitä. Annan joka ilta pusum ja halin, koska ikinä ei voi tietää mikä niistä on se viimeinen. Onpa tosi syvällistä pohdintaa tämmönen.
No. Meillä on nyt mennyt muutama yö vähän paremmin kuin edellinen viikko. Senna on nukkunut, äippä on nukkunut ja jopa äiti on saanut nukuttua! Viime yö tosin oli vähän vaikea, kun meidän perhepedistä pienimmäinen nukkui ekana mun jalkojen päällä ja sitten yrittäessäni vetää hänet takaisin kainaloon, hän olikin jo ehtinyt hävitä. Sitten kuului vaan kopsahdus ja huutoa, kun neiti löysi tiensä lattialle...toista kertaa koko elämänsä aikana sängystä tippumalla. :( Onneksi ei tälläkään kertaa käynyt sen pahemmin kuin hetken huuto ja tuttipullo vaatimus. Neuvolassa meille sanottiin, että tuttipullo ja tutti pitäisi jättää pois mahdollisimman pian. Mitenhän se onnistuu? Miten sen tutin saa pois ilman että neiti alkaa mesoamaan sen perään?
Tänään päätettiin, et ollaan oltu ihan liikaa kotosalla neljän seinän sisällä. Kun saatiin aamupala syötyä lähdettiin ajamaan Zeppeliiniin ostoksille. Sieltä löydettiinkin sitten vaatteita niin minulle, Sinille kuin Senna neidillekin:) oli tosi kivaa käydä pitkästä aikaa kaupassa pitkän kaavan mukaan. Sennakaan ei kiukutellut lainkaan, vaan hymyili aina kun löydettiin sille joku kivannäköinen juttu:)
Ilta onkin sitten mennyt kitistessä ja itkiessä, kun neitokainen ei ole saanut nukuttua koko päivänä kunnon päikkäreitä:D
Eilen mulla oli tentti ja toivon, että pääsen sen läpi, jotta voin alkaa keskittymään seuraaviin tentteihin...ja kaikkeen muuhun tärkeään.
Tänään olisi vielä ohjelmassa saunominen ja pääseepä Sennuli kylpemäänkin lievän pakkasihottuman takia öljyvedessä;) ja Sennan mentyä nukkumaan me äitit löhötään sohvalla leffan parissa varastettu hetkinen♡

Väsy pikkuneiti♡

Family first.
Tyttö heräs päikköreiltä ja tahto äitin syliin
nukkumaan taas:)♡

Senna ja Mummi♡

Koetut tunteet.

Tammikuu on alkanut hulinalla ja nyt miettiessä edellistä vuotta ja näitä tän vuoden ensimmäisiä päiviä, tulee mieleen vain muutama asia.

Se kuinka kiitollinen olen. Kiitollinen lapsesta, vaimosta, perheestä, ystävistä...siitä että oon tarpeen vaatiessa saanut apua...siitä että mulla on kaikki pääasiat kunnossa tässä elämässä.

Se, kuinka täynnä rakkautta olen. Rakkautta niin tätä tuttua ja turvallista kuin tuota outoa ja tulevaa, erilaista elämää ja maailmaakin kohtaan. Koska ne on mun, eikä kukaan voi niitä multa ottaa pois.

Se kuinka väsynyt olen. Väsynyt, koska pitää opiskella, pitää vahtia vauvan hengitystä, pitää tehdä sitä tätä ja vielä totakin...väsyttää koska en osaa hellittää. Oon vaan sellainen robotti joka toimii täydellä teholla kunnes romahtaa ihan täysin...ja uskokaa pois, näitä romahduksia on tullut ja tulee olemaan. Joku päivä ei jaksakaan nousta vauvan kans sängystä ilman itkua...toisena päivänä taas vauva ei tee muutaku itkee ja sillon äitikin romahtaa, kunhan vauva on nukkumassa...ja joskus opiskelut menee niin päin persettä, ettei mitään toivoa olla vetämättä itkupotkuraivareita. Näiden romahdusten taso ja kovuus vaihtelee. Ja niiden jälkeen voi taas jatkaa täydellä teholla seuraavat pari viikkoa tai pari kuukauttakin.

Se kuinka onnellinen olen tästä elämästä jonka olen saanut. Onnellinen kaikista, niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä.

Ja viimeisenä, se miten olen tajunnut etten voi olla kaikkialla yhtä aikaa. Aina jotain karkaa. Ystävien mielestä lapsi ei ole tekosyy olla tulematta kylään, ei se olekaan. Ystävien mielestä en ole tarpeeksi kiitollinen heidän minun takiaan tekemistä asioista, joita ei muuten viime aikoina joillain ihmisillä ole kehuttavaa määrää ollut. Jos olen kotona perheen kanssa, tuntuu että kaikki muu häviää ja karkaa, valuu viemäristä alas. Kun olen töissä, multa menee ohi Sennan ekat sanat tai Sennan ekat askeleet, jotka se otti. Jos otan hetken omaa aikaa, vaimo vihaa mua seuraavan viikon ja joka päivä on pakko hyvittää, siksipä oma aika ja ystävienkin tapaaminen jää aika vähälle...

Mutta siis.
Vuodesta 2015 on jäänyt tällaiset tuntemukset.
Tältä vuodelta toivon, että osaisin vähän rauhoittua ja olla stressaamatta joka asiaa.

Nyt ois aika painua vällyjen väliin että ehtisi nukkua edes pari tuntia, ennenkuin neiti Yötkuuluuvalvoa herää...:D

Oon ihan hurahtanu ylipolven sukkiin ja säärystimiin!
Aivan huippuja ja lämpimiä♡

Senna ja sen täti täydessä toppatällingissä:)♡

Pakkanen paukkuu!

Huhhuh. Pakkanen paukkuu. Aivan hirveen kylmä ilma. Aamupäivästä lämpömittari näytti lähes -29astetta. Hrr. Leivinuunia lämmittämällä sisälämpötilakaan ei oo enää aamullista 17 vaan peräti 18,5...:)
Meillä ollaan maanantaista asti oltu kipeinä. Sennalla oli neuvola, jossa saatiin 3rokotetta. Reppanallehan sitten nousi kova kuume, jonka takia neiti kukkuu yöt ja huutaa ja kitisee. Vaikka olisi antanut särkylääkkeen illalla:( Neiti kitisee koko ajan ja pistosjälkien kohdalta on kohonnut puolenreiden kokoiset mustelmat. Sen lisäksi äitillä alkaa mennä hermot yövalvomiseen...koska minun parempi(tai siis huonompi;)) puoliskohan ei tunnetusti herää yöllä vaikka jossain räjähtäisi. Ja nyt lisäksi kun rouvani odottaa pikkuruista, niin yöheräämiset vauvan kitinän takia ovat hävinneet täysin.
Vihdoin pääsee jatkamaan kirjoittamista, tässä lämmityksen, värjöttelyn ja lastenvahtimisen lomassa. Vaihdettiinpa me tänään pirtissä järjestystäkin. Paljon kotosampaa nyt kuin aiemmin...:) tilaa tosin ei tunnu enää olevan ollenkaan.

Päivä Tietomaassa

Tänään meni koko päivä Tietomaassa. Siellä oli paljon katseltavaa ja ihmeteltävää. Välillä meinas niin pienemmillä kuin isommillakin mennä hermot. 

Sennan kanssa nähtiin paljon uusia kivoja juttuja ja koettiin uusia juttuja myös. Senna tykkäs tosi paljon simulaattoreista, joita Tietomaasta löytyy useita. Kiikutus ja kaakutus oli Sennasta huippumukavaa:) Tornissa käydessä meille ehti tulla vähän kylmä, mutta ei se mitään, lämmitti heti kun jyskättiin sieltä alas portaita pitkin reilun kymmenen kilon puntin ja rattaiden kanssa;)

Ehkä paras juttu Sennasta ja sen pienimmistä täteistä oli urheiluosastolta löytyvät dinosaurukset! Senna ja Ainoa nauratti ja Anni oli hetken mun takana piilossa, mutta sitten helpotti. 

Viimeisenäkin piti vielä dinoja käydä kurkkaamassa ennenkuin lähdettiin kotia kohti.

Senna ja Jonnatäti merihädässä;)

Jos jollekkin on epäselvää...
Pelkään korkeita paikkoija, ihan hitosti.
Vihaan lasihissejä. Ja korkeita paikkoja.

Päivä päättyikin sitten siihen, että Limingasta Paavolaan ajaessa satuttiin onnettomuuspaikalle. Onneksi ei ensimmäisinä, koska oli niin paljon lapsia mukana. Sinne alkoi juuri tulla ambulanssit jne. paikalle ja päästiin jatkamaan matkaa. Ainoa ajatus oli et siinä oli jonkun lapsi, jonkun ystävä, jonkun rakkaat ihmiset. Ja jos oltais lähetty 10min aiemmin, me oltaisi oltu ne jotka siinä nyt oli. Elämä on jännää:(

Uuden vuoden aaton räiskeessä

Meidän uudenvuoden aatto meni tätien ja mummin kanssa. Iltamyöhään meille liitty vielä joukkoon kaksi enoakin. 

Käytiin illalla katsomassa Paavolassa ilotulitus. Ja oli hieno! Senna ja muut pikkuneitit vetivät onnellisena makkaraa naamaan ja pillimehut!

Kun päästiin kotia, ilta jatkui saunalla ja syömisellä. Sulateltiin uudenvuoden tinojakin!

Kolmen pienimmän nukahdettua lähdettiin ampumaan omat paukut! Muutama pata, joista yksi ampui mihin sattuu suuntaan, sekä jotain muita raketteja:)

Oli hienon näköisiä. Vaikka katselinkin vaan ikkunasta ja kuuntelin samalla pikkuipanoita ja hyssyttelin koirille.

Ennen keskiyötä vielä mietittiin Ennin, Jessen, äitin, Sinin ja itseni voimin mitä ollaan 2015vuonna saavutettu ja mitä tavoitteita ja lupauksia tehdään seuraavalle vuodelle. Enni oli taas ihan yliBlondina ja viihdytti kaikkia:) :3

Oltiin Paavolan ilotulitusta kattomassa yhdessä äitimummin ja siskojen/tätien.

Sennakin oli menossa mukana.
Kun ilotulitus alkoi, neitosen simmut aukes heti!:)

Tää on jotenki ihana...
Tätit laittoi Sennan kaappiin:D

Vuonna 2015 minä itse saavutin monta asiaa. Pääsin lukion läpi ja ylioppilaskirjoitukset myös. Lopulta sain painaa valkolakin päähäni:) Oon saanut kasvattaa maailman ihaninta tytärtä ja edelleen ollaan kaikki hengissä!♡ Senna on kehittynyt kovasti ja kaikesta mitä se on oppinut, voin kiittää itseäni, niin hyvässä kuin pahassakin.:D 

Saavutimme rekisteröidyn parisuhteen 1v. rajapyykin, jonka jälkeen kuulemma helpottaa arki, ei ole vielä meillä näkynyt;)

Kaiken kaikkiaan olen selvinnyt 2015 vuodesta hengissä! 

Olen helpottunut että meillä alkaa jo seuraava vuosi. Ei tarvitse enää murehtia edellistä vuotta ja tätä vuotta on paljon jäljellä;) 

♡♡♡♡♡

Ihanaa vuoden 2016 ensimmäistä päivää!!!♡♡♡♡♡