Maaliskuun viimeinen.

Tänään heräsin valoon ja lämpöön. Ihan vaan vaimon ja pienimmän ipanan Elielin vierestä. Koska muut kaksi muksua on mummilassa pääsiäisyökylässä. Kohta saa kuuman kupin kahvia käteen ja voi upota hetkeksi romaanin pariin ennenkuin aloitetaan päivän hommat.
Olen onnellinen. Näistä hetkistä. Kun saa apua pyytämättä ja aurinko paistaa. Kun heti aamulla on hymy kasvoilla ja mielikin on kirkas. ♡
Mitähän tämä kaunis keväinen aurinko tuo vielä mukanaan? Todennäköisesti tänään lämpimän kävelyretken luonnon ääreen ja makkaranpaistoa lapsuudenkodin pihassa. Näin on hyvä olla.

Aurinkoista viimeistä maaliskuun päivää kaikille♡

Olen palannut.

Hei kaikki.
Olen palannut. Tai en oikeastaan. Koska en halua koskaan palata siihen negatiiviseen asenteeseen jonka täältä pari vuotta sitten löysin. En koskaan enää halua palata sellaiseksi ihmiseksi jota ei kiinnosta muut ihmiset.
Koska minä olen Minä. Isolla ämmällä. Minä on paljon asioita. Paljon positiivisia asioita. Minä olen hymyä. Olen aurinkoa. Minä olen onnea ja iloa. Olen naurua ja valoa. Minä olen rakkautta. Minä olen Minä.
Minulla on kaikkea mitä koskaan olen toivonut. Minulla on ihana perhe ja maailman paras lähisuku ympärillä. Minulla on lemmikkejä vaikka muille jakaa. Minulla on satunnaisesti töitä. Minulla on kirjoja ja kirjoituksia.
Enkä nyt tällä tarkoita etten kokisi mitään negatiivista, mutta olen päättänyt muuttaa suhtautumistani asioihin. Koska negatiivisella ajattelullani en koskaan saanut mitään muuta kuin pahan mielen. Itselle ja kaikille muille.

Olen siis palannut. En tiedä kuinka kauaksi aikaa, kuinka usein kirjoittaakseni, mutta silti. Minä olen palannut.