Sunnuntai♡

Taas on muutama päivä kulunu edellisestä postauksesta. Sain torstai/perjantai tehtyä loppuun +10sivun esseen ktttp-kurssille. Palautin sen heti, niin en ole siitä enää ressannut pariin päivään:) sehän joko menee läpi hyvällä arvosanalla tai palautuu korjattavaksi, opettajan korjausehdotusten kera.

Sain tällasen hääpäivälahjaksi vaimokkeelta♡

Senna oli pe-la yön Mummilla yökylässä. Myös to/pe päivät semppa oli mummilla hoidossa, että sain opiskeltua. 

Eilen kun Senna tuli kotiin, hän ei olisi illalla millään halunnut alkaa nukkumaan. Olisi halunnut vain höpöttää äitien kanssa ja halia ja pussailla. Meijän pieni rakas♡ 

Sennallahan tuli torstaina täyteen 1v10kk! Niin iso tyttö, mutta silti aina mun pikkuinen♡

Nilo taas lähenee kovaa vauhtia 3kk ikää ja kyllä vaan touhua riittää! Herra on yhen kerran vahingossa mennyt parikymmentä senttiä ryömimällä eteenpäin, eli tekniikka olisi kyllä hallussa, mutta tahtoo vaan olla vähän laiska poika;)

Ensilumi suli seuraavana päivänä pois, ei siis ollut pitkäaikainen ilonaihe. Toivottavasti pian sataa lisää ja jää maahankin paremmin. Myös joen jäätymistä ollaan odoteltu, vielä ei mitään merkkejä siitä ole, vaikka jatkuvasti on pikkupakkasta.

Mulla ja Nilolla on ihan kauhee nuha. Ollaan molemmat ihan päät kainalossa, ku tuntuu ettei saaha henkeä... jospa tää tästä..

Meillä on aivan järjetön joulufiilis! Eilen kaupassa käydessä ostettiin joulupalloja jo lisää ja ihasteltiin ihan innoissaan kaikkia jouluvaloja. Vielä ei kotia ole mitään laitettu valmiiksi...kuukauden päivät jos vielä maltettaisiin odotella! Joulu on meille jotenkin niin mahdottoman rakas♡

Tosin, se myös ahdistaa jo valmiiksi, kun pitäisi ehtiä sinne ja tänne ja olla vielä kotonakin. Saapa nähdä mitä lopulta päätetään jouluna tehdä. Lapsillehan se juhla järjestetäön, joten täytynee miettiä heitä. 

Ja heti joulun jälkeen meijän rinsessalla on 2v syndet! Apua, mihin se pikkuruinen nyytti katoaa???♡♡♡♡♡

Hauskaa sunnuntaita kaikille lukijoilleni!♡

Kertokaapa olisiko joulukuun ajalta jonkinlainen kalenteripostaus mukava?:) ihan vaan meijän joulujuttuja, sellaisia asiota jotka teitä kiinnostaa?:)

Ensilumi, taas se tuli!

Alkuviikko on taas hurissut ohitse reissusta toipuessa ja unirytmejä takaisin etsiessä. 

Lasten kanssa ollaan ulkoiltu ja kävelty paljon. Ja tänä aamuna maassa oli ihana yllätys, ensilumi♡ 

Ei voi sanoin kuvailla miten ihanaa se on kun maa on aamulla lumen peitossa ja harmaata sekä pimeää syksysäätä ei enää näykkään, edes hetkeen. Toivottavasti lumi tulee pian pysyäkseen, kun tämä ensilumi vaan kuitenkin sulaa pian pois:)

Eilen oltiin Jonnalla kylässä lasten kanssa ja äitimummilassa myös. Sini oli töissä. 

Sain myöskin koulujuttuja vähän tehtyä eteenpäin, ettei huomiselle ja ylihuomiselle jää niin paljon...pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Kohta ruetaan syömään vaimokkeen tekemää herkkuruokaa(lohta, pottumuusia ja salaattia♡♡♡) ja sitten toivottavasti ehditään hetkeksi ulos;)♡

Sennahan on koko kesän harjoitellut tylsistyessään pulkassa istumista ja karjunut kurkku suorana kun on sanottu ettei vielä voi pulkkailla. Eli koko talven odotetuin juttu on lumi, jotta päästään pulkkailemaan! ;) ♡

Ensilumi meillä!♡

Mahtavaa loppuviikkoa kaikille lukijoille!♡

Syötteen reissu 2016!

Perjantaina käännettiin auton nokka kohti Syötettä äitimummin, pikkutätien ja Jonnan&Kassun kanssa.

Mökkeilyviikonloppu näin syysloman alkajaisiksi:)

Lauantaina suuntana oli peikkometsä.

Siellä sitä touhua riittikin ja sen jälkeen oli hirmu nälkä ja väsy kaikilla.

Lauantai iltana käytiin vielä uudestaan kävelyllä.

Tänä aamuna lähdetiin sitten takaisin kotiin. Lapset jakso reissun hirmuhyvin.

Ihana reissu. Kiitos matkaseuralle!♡

Nyt me keskitytään löhöämään kotona;)

Kaksi vuotta naimisissa! Kuka olisi uskonut?

Kaksi kokonaista vuotta on kulunut siitä, kun sanoimme tahdon toisillemme maistraatissa. 

Parisuhteen rekisteröinti oli melkoinen tilaisuus meille molemmille. 

Kosin Siniä alun perin täyttämällä jo valmiiksi papereita(esteettömyystodistustenhaku), ja varmistin vain silloisen tyttöystäväni henkilötunnuksen loppuosan;)

Ja tässä sitä ollaan. 

Edelleen yhdessä.

Edelleen täynnä rakkautta, intohimoa, riitaa ja sopua.

Edelleen etsimässä toisista niitä miljoonia pikkuasioita, joita rakastaa.

Tässä me ollaan. Kaikkien muiden ihmisten ennustuksista huolimatta. Kuinka moni meille sanoikaan että tämä ei kestä edes vuotta. No tässä me ollaan. 

Me vastaan muu maailma toimii meillä aika hyvin. Koska me ollaan aina ME. Me ollaan aina yhdessä vahvimmillamme. Me ollaan aina yhdessä kaikkein parhaita.

Meillä on kaksi nk. Rakkauden hedelmää. Nämä lapset on ihmisten puheista huolimatta, Meidän lapsia. Perintötekijöillä ei ole mitään merkitystä, kun lasta laittaa alulle itse. Sitä odottaa 9kk ja kestää monen tunnin tai peräti viikon synnytyksen ja sairaalassa ranppaamisen. Sitä valvoo kun toiset on kipeenä ja hoitaa ja hoivaa. Sitä ruokkii, hyssyttää, kantaa ja halaa. Sitä pesee ja pukee. Kuluttaa rahaa ja lopulta iltaisin kaatuu maailman tyytyväisimpänä kaikkien näitten kolmen kanssa sänkyyn nukkumaan. 

Me ollaan me. Minä ja Sinä, Anita ja Sini. Aina ja ikuisesti ja sen jälkeenkin, kuten meillä on aina iltaisin tapana sanoa toisillemme! 

Rakastan sua kulta. Rakastan niin että halkean rakkaudesta.

Joskus sitä vaan tietää sen rakkauden kantavan. Ja nyt tiedän. Sinä oot se oikee. Sinä oot se rakkain!♡

Hyvää 2-vuotis hääpäivää Rakkaani!♡

Insuliinipumppu parhaana ystävänä ja diabetes sielunkumppanina.

Tyypin 1 diabetes on pian ollut sielunkumppaninani 14 pitkää vuotta.
Niin pitkään on siitä, kun oli melkein myöhäistä mennä sairaalaan. Kun illalla mentiin, niin seuraavana aamuna ei olisi enää ollut mitään toivoa pelastaa 6vuotiasta valkotukkaista, pahoinvoivaa, väsynyttä ja aivan liian alipainoista tyttöä, joka tuolloin olin.

Kun päästiin teho-osastolta pois, alkoi armoton opettelu. Mittaa verensokeri, nyt otetaan verikokeet, pistä insuliinia, saat ruiskun, saat insuliinikynät. Opetteleopetteleopettele. Juo maitoa, jos on sokerit alhaalla, hyi, en juo, haluan pillimehun.

Kotona opettelu jatkui. Äiti piti kiinni, äiti pisti, äiti kesti kaikki raivarit, sokerien heittelyt. Äiti heräsi joka saakelin yö mittaamaan sokerit vähintään kerran. Äiti valvoi, jos olin sairas, oksennustaudin takia saattoi mennä koko yö. Joskus soitettiin ambulanssi, koska itse ei enää pärjätty kun olin sairaana.

Muutama vuosi myöhemmin sain Insuliinipumpun. Pumpusta tuli pian mun paras ystävä. Välillä se pettää ja vuotaa insuliinia kanyylin kohdalta, mutta kohtuullisen uskollinen kumppani se kuitenkin on aina ollut. Sen avulla jaksoin läpi teini vuosien, ei kukaan koulussa edes tiennyt mun sairaudesta, jos en itse siitä kertonut. Kukaan ei nähnyt, kun häpeän voimasta astelin vessaan näpyttelemään pumpusta bolus insuliinin ruokailun jälkeen.

Joskus join mehun kesken tunnin, tai lähdin tunnilta käytävään juomaan, kun ei vain enää aivoissa ollut muuta ajatusta kuin sotkua, eikä siltikään viitsinyt aina ajallaan sitä mehua juoda.

Tyypin 1 diabetes on sellainen sairaus, jossa haima on lopettanut insuliini-hormonin tuottamisen. Se on sellainen sairaus, jota ei yleensä voi hoitaa liikunnalla tai ruokavalion muutoksella. Ja huomatkaa että puhun nyt 1tyypistä, en siitä toisesta, jolla saisi olla nimenä vaikka sokeritauti, koska siihen voi elämäntavoillaan vaikuttaa useimmiten. DM1 on sellainen sairaus, joka on joka päivä erilainen, jonka hoitaminen vaatii ison osan arjesta, jos sitä haluaa hoitaa hyvin. Se on sellainen sairaus,jonka takia minä olen ollut monta kertaa lähellä kuolemaa. Sen takia minulla on huonoja päiviä ja hyviä päiviä, huonoja hetkiä ja kiukunpuuskia. Totta kai ne kuuluu normaalinkin tai siis ei sairaan ihmisen elämään, mutta verensokerin heittely vaikuttaa asiaan. Verensokerin heittelyyn en voi ikävä kyllä itse aina vaikuttaa. Joskus se kanyyli vaan vuotaa, vaikka sen on vaihtanut jo kaksi kertaa päivässä. Tai joskus sitä pakottaa itsensä pistämään reilummin ja sitten ollaan kusessa kun sokerit on alhaalla eikä nouse vaikka on juonut kolme mehua ja ottanut kanyylin irti.

Minulla on hankalaa tämän sairauden kanssa, enkä mielelläni kuulisi sellaisilta ihmisiltä, jotka tätä eivät sairasta, etten osaa tuntea asioita oikein, koska ne ei tiedä. Se vaikuttaa aivoihin ja kehoon. Se on aiheuttanut silmiini muutoksia, jotka ei koskaan parane. Se todennäköisesti vie muutaman kymmenen vuoden päästä viimeistään multa näön ja myöskin kävelykyvyn tai ainakin tunnon jaloista. Hoidon tarkoitus on pitää huolta itsestään, siirtää välttämättömät tapahtumat jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Silti mietin joka ikinen päivä, miten saisin parempaa hoitoa. Miten saisin diab.hoitajalta ja lääkäriltä luvan esimerkiksi verensokerisensoriin, jota en ole useista sovituista kerroista huolimatta saanut. Miten saisin edistettyä asioita...itseni ja muiden takia.
Suurin pelkoni on, että mun omat lapset sairastuisi. En halua tätä heille. En ikinä, se on niin Rankkaa.

Mutta toisaalta. Diabetes on mun sielunkumppani, olen hyväksynyt sen ja iloinnut sen kanssa. Se ei rajoita mun elämää yleensä. Se vain on osa minua. Insuliinipumppu on mun paras ystävä, koska sen ansiosta olen elossa. Se auttaa mua aina, eikä ikinä jätä mua. Reppana mihin hommaan onkaan joutunut;)

Alkuviikko:)

Maanantaina käytiin shoppailemassa Jonnan kanssa. Ruokaostoksilla ja ait löydettiin ideaparkista Sennalle mekko ja sadetakki alennuksesta:)

Senna on ruennu puhumaan enemmän ja enemmän. Uusin opittu sana on Poika:D ja nyt hoetaan että Nilo on poika. 

Ollaan oltu kotosalla eilinen. Pitkästä aikaa vaan oltiin. Löhöttiin puoleen päivään ja syötiin. Sitten lähettiin ulkoilemaan. Käytettiin koirat pidemmällä lenkillä kuin pitkään aikaan, tosin Luna karkasi koko päiväksi kun kettingin lukko petti taas. 

Sahailtiin puita ja yritettiin polttaa oksia, huonolla menestyksellä. 

Lasten kanssa ollaan luettu ja leikitty, suunniteltu viikonloppureissua joka ehkä tehdään syyslomalla.:) 

Tänään oli hirveän hankalaa päästä sängystä ylös. Väsytti niin paljon ettei kuvitella voi. Senna käsi hetken leikkimässä ja kömpi sitten takaisin sänkyyn meijän viereen...

Sellanen aamu meillä...:)

Seuraavaksi ruokaa ja sitten ulkoilemaan!

#badmomlista

Bloggaajien sivustoilla pyörii tällainen badmomlista-haaste. Siinä bloggaajat listaavat asioita, joissa he ovat ns.huonoja äitejä ja joissa he eivät pääse hyvien äitien kategoriaan. Ajattelin osallistua nyt itsekkin tähän haasteeseen vaikka kaikkihan on jo tässä blogiani seuratessa varmasti huomanneet, missä asioissa olen hyvä äiti ja missä en;)

Toisen lapsen synnyttyä Senna on luonnollisesti saanut hieman vähemmän huomiota. Olen saattanut joinakin päivinä antaa tytön katsoa telkkaa koko aamun ja jonkun lastenleffan illalla, ettei ole tarvinnut juosta vilivilperin perässä samalla kun pitää hyssyttää vauvaa. Tämä siis niinä päivinä kun Sini on ollut töissä.
Nykyään annan tytön syödä kaupasta ostettua sosetta välipalaksi, koska se on helpointa ja takaa että tyttö syö. Myöskin muut päivän ruuat saattaa toisinaan olla esimerkiksi pitsaa tai hampurilaista, ku  en vaan kertakaikkiaan jaksa kokata. Meijän karkkipäiväkin saattaa olla keskellä viikkoa ja uudestaan viikonloppuna...
Joskus käsken tytö  pukea itse ja saatan suuttua, jos hän ei tottele, kymmenennen kehotuksen jälkeen, koska kahden lapsen pukeminen ulkoilua tai mummille lähtöä varten on melkoista hulapaloota.
Toisinaan ollessani vihainen, sanon tytölle ettei äiti nyt tykkää susta ja se tuntuu musta itestä kaikkein kauheimmalta. Usein sen jälkeen sylitellään sitten loppupäivä.

En ole mikään täydellinen äiti. En jaksa opettaa tytölle asioita, joita se ehkä jo haluaisi oppia. En joka ilta jaksa alkaa lukemaan iltasatua. Meillä ei harjata hampaitakaan joka aamu, koska se vaan ei aina istu meidän rytmiin. En syötä lapsilleni luomuruokaa ja purkkiruoka sekä äidinmaidon korvike ovat olleet pelastavana osana arkea esimerkiksi Sinin ollessa töissä. Vietän aikaa somessa, toisinaan liikaakin ja mietin ihan liian paljon mitä vaikka sukulaiset minusta ajattelevat. Tiedän olevani huono äiti monilta osin, mutta toisaalta tiedän myöskin olevani paras äiti omille lapsilleni. Kasvatan lapseni rakkaudella, kurilla ja lahjonnalla, enempää en voi juurikaan tehdä, ainakaan ihan aina.

Lapseni eivät ole parhaiten käyttäytyviä, hienoiten puettuja, eivätkä taatusti kaltoin kohdeltuja. Minulle ei ole väliä onko lasteni vaatteet merkkivaatteita, vai vain jostain halppiksesta ostettuja. En välitä vaikka lapseni huutaa julkisilla paikoilla, koska hei, se on lapsi ja sen kuuluu ilmaista tunteitaan(harmistustaankin) jotenkin, myös julkisilla paikoilla.

Nukutan Sennan usein syliini. Ja me nukutaan suurin osa yöstä perhepedissä. Senna kömpii yöllä viereemme jos haluaa. Olen kuullut usein, että perhepeti ei ole hyvä juttu, enkä ymmärrä mihin se perustuu;)

Olen huono äiti, mutta ei se haittaa. Lapseni ovat turvassa, ruokittuja, vaatetettuja sekä rakastettuja koko sen ajan kun ovat minun kanssani. Teen mitä tahansa lasteni puolesta ja se toivottavasti riittää siihen, ettei näistä tule kaistapäisiä huligaaneja.:)

Aika kuluu.

Mihin tää aika taas on kulunut...

Koulujuttuihin, Jes! seminaariviikko takana ja jokaikinen tehtävä palautettu ajallaan tai etukäteen! Oon ylpeä itsestäni!!!!

Esseiden suunnitteluun. Ensi vkl ja sitten seuraavana palautuapäivät. Toinen lukemista vaille valmis ja toinen aloittamatta... kiire tulee.

Puuhommiin. Operaatio; lyhennetään kuusiaitaa on edennyt hitaasti mutta varmasti. Lähes jokapäivä on sahattu muutama runko saunapuumittaan, halottu ja eiliset on vielä hallin lattialla odottamassa pinoamista;)

Siivoukseen, tiskikoneen pyörittämiseen ja pyykkäämiseen. Tuskin tarvii lisää selitystä...tämä homma ei koskaan lopu.

Ihmisiin. Mun porukat, Sinin porukat, mun isoveli, Ennin synttärit, sukulaiset... sosiaalinen kanssakäyminen ei oo mun vahvuus, mutta kyllä vaan nähdään lähes päivittäin Paljon ihmisiä!;D

Ollaan lasten kanssa luettu paljon. Katottu vähän telkkaa. Leikitty; muovailtu ja tehty pienten palapelejä. Naurettu, hymyilty, halittu ja pusittu. Nilo on ruennut tarttumaan kaikkeen joka tulee tarpeeksi lähelle. Tai jos ei tarttumaan niin haromaan käsillään niinkuin haluaisi tarttua:)

Maailman söpöimmät samistelijat ♡

Meijän tyttö rakastaa muovailuvahaa:)

Mutta mitä meille kuuluu?

Hyvää. Vähän parisuhde aikaa, mutta paljon rakkautta ja perheaikaa. Arjessa tärkeintä on, että ilot ja surut on jakamassa joku, joka oikeasti ymmärtää mistä on kyse. Joku jonka eka reaktio lapsen hölmöilyyn on nauru, vaikkei siinä olisikaan mitään naurettavaa oikeasti:D 

Ollaan kyllä Sinin kans kaikkein paskimpia ja parhaimpia samaan aikaan:)♡ (ja joo, kyllähän minä puolisoani haukun, vai mitä? Kannattaa taas ne mielensäpahoittaja kommentit tunkia itse kullekin sinne minne aurinko ei paista, ne ei oo julkaisu kelpoisia;) )

Tehtiin Pipa-pupu pipari...luppakorvat:D

Ja hei! Ens viikonloppuna täällä on kaksi onnellista naista, jotka on olleet rekisteröidyssä parisuhteessa JO KAKSI VUOTTA!!!!!♡

Hyvää viikon viimeistä päivää ja alkavaa uutta viikkoa!♡

Keskiviikon höpötykset.

Tänään me ollaan leivottu. Leivottiin ekat piparit, pullaa, valkosipulirouhesämpylää ja pitsaa. Senna söi lähinnä taikinaa ja koitti auttaa parhaansa mukaan:) reppana ehti jossain välissä polttaa kaksi sormeaan johonkin, kun ei se edes huutanut. Huomattiin toisen asteen palovammarakkulat vasta kun alettiin taikinaa pestä käsistä pois:(

Tuli hyviä leipomuksia ja nyt on muutama pussi pullaa pakkasessa vieraiden varalla;)

Oon pari yötä vaan pyörinyt sängyssä ilman, että oon saanu unta moneen tuntiin. Stressaa koulutehtävät, joita seminaariviikon kunniaksi on vähän liiankin paljon. Stressaa lasten kanssa oleminen, kun en oo pitkään aikaan mihinkään päässyt itekseni(ja tällä tarkoitan töitä). Jotenkin on vaan kaikki kaatumassa päälle ja kovaa. No, ehkä ne seinätki alkaa pysyä pystyssä kunhan koulutehtävät on tehty.

Nilo kasvaa silmissä. Poika on jo niin iso ja touhukas:) Senna pussailee ja halailee pikkuveikkaa niin mielellään, että äiteillä tulee jatkuvasti tippa linssiin, kun katsellaan lasten touhuja. Nilokin hymyilee ja puhelee Sennalle aina niin nätisti. Komea poika ja kaunis tyttö...

Maailman rakkaimmat lapset....♡

Meillä hääpäiväkin lähestyy. Sain Siniltä jo hääpäivälahjan, siitä kuvaa myöhemmin. Itsehän ostin vaimokkeelle uuden puhelimen hääpäivä ja joululahjan yhdistelmänä. Yleensä yritetään pitää lahjat kohtuu hintaisina, mutku vaimo halusi nii pitihän sitä vähän...:)♡