Joulukuun ensimmäinen♡

Enää 23yötä jouluun on...♡

Meillä on ollut melkoista menoa tässä viime päivinä. Sairastelua, opiskelua, töitä. Vauvelilla on nyt 29+3 viikkoja täynnä. Jännittää jo kovasti päättääkö pikkukolmonen saapua etuajassa, vai vieläkö on se kaksi ja puoli kuukautta edessä :"D

Ajattelin laittaa lasten joulukalentereista kuvat, kun aiempina vuosina olen joulun alla postaillut useammin. Nyt ajattelin että yritän panostaa muutamaan postaukseen, joilla tulee vähän joulufiilistä.

Elikkä meijän lapsilla on kaksi joulukalenteria. Mummojen ostamat Muumi-aiheinen kirja ja hahmo kalenteri. Hahmokalenterin saa Senna avata ja kirjakalenterin Nilo. Tälle aamulle meinas lapset revetä riemusta kun saivat vihdoin avata ekat luukut:)

Näiden kahden kalenterin lisäksi laitetaan myös mun lapsuudesta tuttu joulupukki kalenteri, johon ripustetaan kaikille omat sukat♡ Nilo sai aivan uskomattoman ihanan joulusukan Vaukirjan paketista. ♡

Laiteltiin eilen jouluvaloja. Vielä ulkovalot on laittamatta ja sitten on talo melko jouluinen♡ Jouluverhot vaihdettiin jo viime viikolla ja tehtiin kuusikoriste seinälle. Siihen vielä tässä parin viikon aikana tehdään lasten kanssa lisää koristeita, koska askartelu on niin mukavaa♡

Ihanaa joulukuun ensimmäistä♡ 

Saahan nyt jo jouluhöpsähtää täysin? Kun olen sitä tähän asti toppuutellut, että sitten joulunakin vielä rakastan tätä kaikkea lasten kanssa olemista ja tekemistä näin paljon♡ 

Kuulumisia.

Heippa!

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut aivan älytön kiire. On ollut tosi paljon kaikkea. Neuvolaa, töitä, koulutuksia, koulua,....

Hoitopäiviä, olemista, tekemistä, tonttuilua....

Aloitetaanpa vaikka ihan mun omasta tilanteesta. Olen ollut töissä. Olen tehnyt koulujuttuja. Olen ollut iloinen, pirteä, väsynyt ja kaikkea muutakin. Olen istunut aamuisin pari minuuttia miettimässä miksi ikinä koskaan hankin lapsia ja seuraavana sekuntina ollut maailman onnellisin kahdesta aurinkoisesta naamasta mun edessä♡

Meillä on nyt rv 28+jotain, en pysy enää laskuissa joka päivä. Koska ei sillä oo väliä. Vauva pitää pitää massussa vielä sen pari kuukautta ja rapiat päälle, että pääsisi mahdollisimman terveenä maailmaan ja kotiin. Eli matkaa on. Mutta on me pesty varalta jo muutama body ja housut, jos tulisi sellainen tilanne että vauva tulisi jo paljonkin etuajassa.

Senna ja Nilo on olleet maailman kultaisimpia, mutta samalla maailman rasittavimpia otuksia viime aikoina. Pitää olla, tehdä, mennä ja takertua. Koko ajan. Mutta mikäs sen parempaa kuin käpertyä lapset kainalossa sohvalle kynttilänvaloon tai lukemaan kirjoja. Tai katsomaan jouluelokuvia kuten Joulupukki ja noitarumpu, joka muuten oli melkeen kolmeveen mielestö vähän pelottava:)

Niin että kiirettä on ollut. Elämää, eikä sen enempää♡

Ihanaa marraskuista lauantaita kaikille♡

Toivotaan oikein kovasti lumista joulua tulevaksi niin ehkä tää kaikki lumi ei lähtis taas pois....

Isienpäivän viikonloppu.

Niin se isukinpäivä taas tuli ja meni.
Meillähän sitä päivää juhlitaan äipänpäivänä, vaikka useimmat sitä ei ymmärrä.
Meijän äipänpäivänä äippä sai lapsukaisilta lahjuksia, pusuja, haleja ja pääsi leikkimäänkin. Meillä Äippä on arjen sankari , samoin kuin myös äiti, mutta erityisesti äippä. Koska äippä on. Sini on meijän lapsille maailman paras äippä. Sopivan kiukkuinen, sopivan lämmin. Sopivan lepponen, mutta tarvittaessa myäs komentelevainen.
Kiitos että Sini olet meijän lasten toinen rakastava vanhempi♡

Isänpäivän merkitys on mulle himmennyt. Samoin kuin äitienpäivän. Kosks miksi äiti ja isi ( tai äippä) ei oo maailman tärkein ja turvallisin ja rakkain ihminen kaikkina vuodenpäivinä sille pikkutirpalle, jota itse kukin kasvattaa? Meillä ainakin niin on♡

Niin että tulin vaan sanomaan, että myöhäistä ihanaa vanhempienpäivää kaikille vanhemmille ja miksei myös lapsettomillekin ihmisille, jotka saa aamuisin herätä sillonkuin itse haluavat, eikä kukaan tunge kylmiä pikkuvarpaita öisin kylkiluiden väliin.

Ihanaa marraskuista maanantaita♡♡ Taas yksi viikko pian ohi ennen joulua, Sennan kolmevuotissynttäreitä ja meijän pikkukolmosen syntymää♡♡♡♡

Masentavan harmaa marraskuu.

Niin siinä kävi taas. 

Lumi suli ja kaikki muuttui harmaaksi. Tai siis tämä harmaahan sisältää hienoa paskanruskeaa, yliäyräiden tulvivaa jokea ja kiirettä, joka tuntuu hukuttavan alleen.

Tällaisen olon ja tunteen saa aikaan vain tämä syksyinen ankeus, joka on vallannut jokapaikan. Missään ei ole väriä päivisin. Kaikki on tasaista. Harmaata.

Toisaalta. Iltaisin voisi kuvitella olevansa jossakin satumaassa, kun taivaan tulet ovat loimunneet oikein kirkkaina ja ihanina.

 Olen sitä mieltä, että jos positiivisia ajatuksia ja huumorin pilkahduksia jaksaa löytää syksyllä, niin niitä löytää kyllä aina muulloinkin.

Ihanaa harmaata viikkoa♡ Katselkaa taivaalle, jos siellä näkyisi vielä tänäänkin sitä ihanaa vihreää loistoa♡

Marraskuun aloitus♡

Niin se vaihtui kuukausi eilen. Nyt ollaan jo lähempänä joulua ja pulkkamäkiä. Hiihtokelejä. Retkiä paistamaan makkaraa. Sennan synttäreitä ja vauvan tuloa♡

Syksy oli ihana♡ Nilo täytti vuoden♡

Mutta nyt on aika suunnata katse kohti ihanaa joulun aikaa. Kaikkein parasta aikaa vuodessa♡ 

Jännä miten musta kaikki vuodenajat on ihania. Ne on niitä hetkiä. Kauniita ja muuttuvia ja silti pysyviä asioita elämässä.

Marraskuu kääntyi meille kiireisenä kuuna. On työtä ja valmennusta, kurssia ja opuskelua. Tenttejä ja esseitä. On kaikkea. Päivät on enemmän ja vähemmän täynnä. 

Silti tämä kaikki on ihanaa. 

Koska elän ja koska voin.♡

Ihanaa marraskuuta♡ 

Toivotaan kirpakkaa pikkupakkasta, kodin lämpöä, sopivasti tekemistä ja sylin täydeltä kynttilöitä ja rakkautta, niitä ei tästä talosta puutu♡

Arkielämä.

Eilen oli ihan tavallinen päivä. 

Olin lasten kanssa kotona. Mun kaksi pienintä siskoa oli kans meillä hoidossa. 

Loma loppui ja kouluarki alkoi.

Niin ja meidän arki, jossa ollaan päivät kotona ja käydään illalla mummilassa hetki istumassa.

Meidän eiliseen kuului ulkoilua, lumileikkeineen ja ekoine tän talven pulkkailuineen. Tosi sotkuiset leikit. Kaikki lelut oli kirjaimellisesti päivän päätteeksi levällään joka paikassa. Ja paljon höpötystä. Pelaamista.

Sitä meidän arki on. Leikkiä, sotkua, ruokaa, ulkoilua ja sovittuja menoja. Iltasatuja ja tuutulauluja. Jokailtainen "en mene nukkumaan" taistelu, jonka päätteeksi tyty nukahtaa tyytyväisenä viereen. Ja taistelu sanaa en tässä tarkoita kirjaimellisesti....

Arki on kylmäpussi, jota pidetään Nilon päässä kun se taas onnistui sen kolauttamaan uskomattomassa paikassa. 

Arki on meidän kisut ja koirulit. Sisu vaatimassa huomiota sohvalla, koirat kerjäämässä tempuilla herkkuja illalla. ♡

Tää on parasta just nyt♡ 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille.♡

Syysloman menoa.

Meillä ollaan oltu lomalla tämä viikko. Tai siis äitimummilan porukka on ollut lomalla. Ja me sitten ollaan kans lomailtu heijän kanssaan.

Meijän lomailuun on kuulunut puuhommaa, lenkkeilyä, sukulaisia moneem lähtöön ja reissu rajan taakse, iki-ihanaan Haaparannan Ikeaan. Lisäksi ollaan päästy polskimaan pitkästä aikaa uimahalliin. Se se vasta on kivaa!♡

Meidän lapset on päässeet viikon aikana peräti kaksi kertaa Mummille yökylään. Ja meillä on sen lisäksi ollut lähes joka yö yksi ylimääräinen pikkuneitokainen ilahduttamassa meidän kohtuullisen tavallisia päiviä.

Nyt me nautitaan täysin siemauksin Sinin kanssa vapaillasta ennen loppusyksyn rankkoja rutistuksia. Koska tämä syksyaika on niin synkkää ja raskasta, täytyy keksimällä keksiä ihania asioita elämään.

Tänään se tarkoittaa leffaa ja huomenna ehkä kynttilöitä♡

Ihanaa lauantai iltaa kaikille 

Ja Hyvää yötä ♡

Kolme vee ja risat.

Niin sitä 22.10.17 tuli kolme vuotta virallisia MEitä täyteen.
Kolme vuotta rekisteröidyssä parisuhteessa on kasvattanut MEitä, eikä vähiten siksi että Me on saatu aikaan tänä aikana kaksi villiviikaria ja selvitty riidoista ja vastoinkäymisistä.
Meidän parisuhteen perustana on puhuminen. Ja toiselle nauraminen. Ei ilkeästi tietenkään. Miksi me toiselle ilkeästi naurettaisiinkaan kun ollaan molemmat kuitenkin lopulta siinä samassa paskassa nenällään.

Voin sanoa että ilman MEitä ei olisi myöskään minua. Koska miten minä olisin minä ilman tuota sekopäistä naista rinnallani. Miten voisin hengittää vapaasti saatika nukkua sunnuntai aamuisia pidempään, jos ei olisi sitä Toista.♡

ME ollaan yhdessä vahvoja. Me ollaa yhdessä vastaan maailmaa ja ymmärretään maailmaa ja itseämme paremmin kun katsotaan sitä toistemme silmillä.

Me ollaan kasvettu melko tiukasti yhteen. Ei liian tiukasti, kiitos oman tahdon, raikuvien riitojen ja välillä erillään olemisen. Mutta Me ei oltaisi ME ilman meitä;)

Kiitos Rakkaani näistä kolmesta ja risasta vuodesta♡ Jospa meijän seuraavina hääpäivinä olisi edessä jotain muutakin kuin mun veljen kuskaamista iltamyöhällä, alkoholitonta skumppaa, liian väsynyttä naurua sekä ajo-oppilaan perässä ajelua!;)♡ Ei siinä, oli paras hääpäivä tähän mennessä, koska ME ja kolme+vuotta♡

Ensilumi tuli!

Eilen aurinko paistoi vielä osan päivästä ja oli melkein lämmintä.

Tänä aamuna maisema ovesta oli pikkuisen luminen. 

Me Sennan ja Nilon kanssa rakastetaan lunta. Ja oltaisi toivottu ihan vähän paksumpi kerros tätä hentoa ensilunta, kun haluttaisiin tehdä jo eka lumiukko!;)

Tämä aamu alkoi siis vetäen lapsille toppahaalarit päälle, pukien lämpimämmät kengät jalkaan, kaivaen rukkasia esiin ja laittaen pipoja päähän.

Täydellinen aamu siis♡

Ihanaa perjatai aamua kaikille♡

Minä olen yhden pienen kuumepotilaan kanssa kotona, omat lapset hoidossa ja opiskelen samalla:) 

Paluu pitkältä tauolta.

Hei kaikki. Tai kaikki te, jotka ehkä vielä seuraatte ja jaksatte blogiani lukea pitkän, selittämättömän tauon ja hiljaisuuden jälkeen.

Olen pahoillani äkillisestä hiljaisuudesta.

Loppukesä ja alkusyksy toi mukanaan jotain todella painostavaa ja mun oli pakko luopua jostain. Oli pakko hiljetä, etten menetä tätä rakkautta kirjoittamista kohtaan.

Niimpä hiljenin yhtäkkiä, ilman selityksiä.

Ja nyt aion kokeilla olenko valmis palaamaan tämän rakkaan harrastukseni pariin♡

Meidän alkusyksyyn on kuulunut paljon.

Olen opiskellut erityispedaa avoimessa yliopistossa. Olen käynyt töissä ainakun olen päässyt. Olen kirjoittanut vapaasti ilman että kukaan lukee kirjoittamaani.

Lapset ovat aloittaneet päivähoidon. Aloitus on ollut järkyttävän hankala. Toivon että tämä muuttuu paremmaksi tässä.

Sini on voinut melko raskaasti. Vauva massussa on kasvanut ja rakenneultrassa kaikki oli ok. Nyt meillä on jo rv 23+1.

Viime viikonloppuna meillä juhlittiin jo etukäteen Halloweenia mun pikkusiskojen kanssa. ♡ Paljon mainittavia tapahtumia syksyn aikana ei ole. Tai ne ovat niin henkilökohtaisia ettei niitä voi jakaa.

Olen väsynyt. Koska kaikki ei ole joka päivä hyvin. Enkä aina jaksaisi. Onneksi nyt on hieman helpompaa ollut jo reilun viikon. 

Tauot arjessa ja kaikessa on todella tärkeitä, muuten oma elämä ei enää maistu. Ainakaan minä en jaksaisi koko ajan tätä vaipparallia ja siivousta, jos en välillä pääsisi ulos kotoa. Ja kaikkein paras keino päästä väsymyksestä eroon, on ollut työt. Siellä on sentään muita ihmisiä!

Kaikki on siis hyvin ja aion taas alkaa kirjoittaa pikkuhiljaa. Vähän kerrallaan. Harvemmin kuin ennen. Mutta kirjoitan♡

Ihanaa keskiviikkoa kaikille♡ 

Toivottavasti teidän syksy on alkanut paremmin ja jatkuu hyvänä♡

Eilinen kuvina♡

Aamu alkoi pianolla, kuten monena muunakin päivänä. Pikkutaituri on taas vauhdissa♡

Päivä meni ulkoillessa.

Ja tänä aamuna päästiin tuhon lähteille, kun lapset leikki pirtissä legoilla ja kaikilla muillakin leluillaan.

Ihanaa torstai iltaa kaikille♡

Meidän päivä.

Tänään on ollu aika epätavallinen päivä. Ollaan oltu koko ajan menossa.

Aamu alkoi kuuden aikaan, kun Senna kitisi, eikä millään suostunut rauhoittumaan. Nukuin yhdeksää asti sitten tytön jalkopäässä, kun en tyynylle viereen mahtunut.
Nilo taas oli nukkunut Sinin vieressä oikein tyytyväisenä mun jättämästä tilasta. Oli kuulemma mun tyynyä halaillu koko aamuyön.:D

Aamupalan jälkeen suunnattiin auton nokka kohti Raahea ja viikon ruokaostoksia. Ja kuka tyhmä nyt tajuaisi, että on ruoka-aika kuv mennään. 

Aluksi siis suunnattiin halppikseen syömään hanppariateriat pitkästä aikaa lasten kanssa.

Ruokailuhan meni niinkuin odottaa saattaa. Villisti. Toinen valittaa kun ei saa ruokaa suuhun tarpeeksi nopeasti ja koko kauppa raikuu "anna,anna"-huudoista. Ja toinen sitten vetää ruokaa menemään pitkin naamaa.

Lopulta kun päästiin jatkamaan ostoksia, oli molemmat lapset ihan ruokavillissä edelleen. 

En tiedä miksi meijän kauppareissuihin kuuluu aina aleosastojen rymyäminen. Se vaan on tapa. Kaikki mitä saattaa halvalla löytää, yritetään löytää. Tällä kertaa mukaan tarttui mulle uudet lenkkarit, Nilolle hoitotakki, molemmille muksuille sukkia ja hoitopaidat ja pipot syksyyn sekä meille Sinin kanssa sukkia ( kun meidän pyykkikone syö niitä aina). 

Ei nyt mitään turhaa tavaraa, mutta ei nyt ehkä ihan täysin pakollistakaan.

Myös kissat sai uusia juttuja. Raapima/kiipeilypuun ja pannat kaikille:)♡

Nojoo, pakko myöntää että sorruttiin ostamaan lapsille minionimatot, joita ollaan himoittu viime vuodesta saakka...niissä kyllä oli niin hyvät alennukset, että se ostos ei kaduta yhtään. Ja lapset on niin onnellisia uusista "leluista". :"D

Iltapäivällä kotia tullessa purettiin ostokset ja kasattiin kissojen raapimapuu pikavauhdilla. 

Jonna ja Kasperi tuli käymään meillä. 

Sini lähti töihin.

Me lasten kanssa hypättiin Jonnan mukaan ja lähettiin käymään uudestaan kaupassa. Mitään en ostanut, mutta shoppailu vaan on niin ihanaa, varsinkin jos Jonna on seurana.

Viiden jälkeen mentiin äitimummille. Oltiin siellä vaan hetki. Syötiin ja höpöteltiin. Sitten äiti kävi heittää meijät kotia, kun oltiin oltu liikkeellä aiemmin Jonnan autolla. 

Kotona me oltiin lasten kanssa puoli kasiin saakka kolmistaan. Luettiin kirjoja ja ihasteltiin uusia mattoja♡ Höpöteltiin, leikittiin ja pelailtiin. Tutkittiin kaikkea mikä eteen sattui. 

Täytyy todeta, että mulla on ihanat lapset, vaikka ne välillä onki nii rasittavia♡ RAKASTAN♡

Puoli ysiin mennessä molemmat muksut oli vällyjen välissä yläkerrassa vetämässä sikeitä♡

Toivottavasti kaikilla on ollut ihana päivä♡

Viikonloppu.

Meijän loppuviikko on mennyt nopeasti.

Ollaan oltu menossa paljon. Tai siis mustikkametsässä, vadelmia etsimässä ja viinimarjoja hamstraamassa.♡:D

Nii ja ollaan käyty muutamat synttärit kans. Tai sukulaisvierailujahan ne enemmänkin on:)

Ollaan lenkkeilty. Koirat on oikeen kyllästyneitä jo meihin kun ovat tänäänkin koko päivän olleet meillä mukana. :D

Kukukin tuli takaisin kotiin taas parin viikon reissun jälkeen♡ 

Ja suuttu samantien kuin näki että meijän uudet pikkukisut Kielo ja Molli ovat edelleen täällä:)

Eilen ilta meni pidellessä huutavaa poikaa sylissä. Nilo nimittäin löi pätevästi päänsä suoraan laattalattiaan suihkussa käydessä... meijän pikkuviikari on niin hellyyttävä, kun sille aina sattuu ja tapahtuu♡ 

Nykyään Nilo aloittaa jokaisen aamun halimalla meitä molempia ja antamalla aamupusuja. Ihana pikkujäbä♡

Ei olla oikeestaan tällä viikolla kauheesti nukuttu. Tiistaina Nilo sai rokotteet ja siitä alkoi kauhea valvomiskierre. Lisäksi jäbä teki poskihampaita ihan salassa meiltä. Sennakin päätti tällä viikolla, että nukkuminen on turhaa...siia äiteille. Kyllä tyttö itse haluaa nukkua kunhan äiti on vieressä.

Ihanaa sunnuntai iltaa ja kohti seuraavaa, edellistä parempaa viikkoa♡ 

Mistä tietää syksyn olevan käsillä?

Syksy on aikaa, jolloin iltaisin on pimeää. Kylmää ja koleaa. 

Taivas täyttyy harmaudesta, mutta joskus harvoin myöskin ihanista värikkäistä purkauksista. Purkauksia löytyy sateen jäljiltä sekä iltaisin, kun auringon viimeiset säteet loistaa kotipihan aidan ja rakennusten takaa.

Syksy tulee, kun omenat punastuu. Omenapuu on notkollaan ompuista. Myös marjoja saa pakastaa ja lehdet alkaa lakastumaan. Joka taas lisää värien kirjoa päiviin. 

Iltaisin on mukavaa suunnitella kynttilöiden laittoa ja sytyttää takkaan tulta. Saunoa tai lukea kaikessa rauhassa. 

Syksyn saapumisen huomaa kaikkein selviten siitä, että koulut alkaa. Liikenteessä näkyy paljon pikkuihmisiä jotka kävelevät kavereiden kanssa tienlaidassa tai hyppivät laidasta laitaan. Näitä lapsia pitää muistaa varoa. Ja antaa anteeksi tämä alkuhyppely, kun lapset ovat niin innoissaan jälleen kavereidensa kanssa vietetyistä päivistä, alkaen aamusta ihan iltapäivien yhteisiin kotimatkoihin asti. 

Muistakaa hidastaa siis pikkukoululaisten kohdalla♡

Myös meidän lapset menee päivähoitoon taas tänä syksynä. Kaksi päivää viikossa. Jotta molemmat sosiaalistuvat mahdollisimman hyvin ja meille Sinin kanssa jää aikaa tehdä töitä ja opiskelujamme täysipainotteisesti.

Syksy tulee♡ Me ollaan pian valmiita ♡

Villasukat jalkaan, kirja kainaloon ja kynttilät palamaan♡ Parasta just nyt.

Nilo 1v♡

Viime viikolla torstaina 3.8.2017 meidän pikkuherra Nilo täytti 1v. Vuosi on kulunut aivan järjetöntä vauhtia ja meidän pikkuisesta vauvasta on tullut kävelevä pikkuviikari, joka tietää miten Isosiskon saa huutamaan ja miten äitien huomio käännetään itseen.

Nilo on vuoden aikana oppinut hieman sanoja, kuten äiti, äippä, nenna, mummi, Jonna, kitta(kissa), hauhau, murr(karhu), anna, mammaa...

Poika on vaativa ja hurmaa aina ihanalla ilkikurisella irvistyksellään.

Nilo on oppinut kävelemään viimeisen puolentoista kuukauden aikana. Nyt poika jo töpöttää menemään kengilläkin. Toisinaan tulee juoksuaskeleita ja toisinaan hypitään tasajalkaa. Kävelyn lisäksi Nilo tykkää tanssia ja kiivetä yläkerran portaita. 

Ulkona Nilo on kiinnostunut kiikuista. Koirista. Kissoista. Kaikesta mitä näkyy ja kuuluu. Nilosta olisi ihanaa kerätä kukkia ja syödä niitä:D myös marjat ovat Nilon mielestä hyvää syötävää.

Nilo on luonteeltaan melko vaativa. Sylin tarve on useimmiten aivan valtava. Varsinkin äipän sylin. Jos äippä ei ole saatavilla, äiti yleensä kelpaa. Nilo tykkää pussailla ja haluaa koko ajan halia. Leikkiminen Sennan kanssa onnistuu nykyään paremmin. Ja nyt herra voi jopa nukkua välillä n.1,5h kestävät päikkärinsä rattaissa(siellä ei ole aiemmin nukuttu, kiukuteltu vaan). 

Yleensä Nilo on kuitenkin iloinen, tyytyväinen ja ihana pikkupoika, joka rakastaa kaikkia.♡

Nilon kriittiset yksivuotismitat on melko suuret tämän ikäiselle. Painoa herralla on reilu 12kg ja pituuttakin muutama milli yli 80cm. 

Iso poika, joka ei kuitenkaan neuvolan tädinkään mielestä ole lihava, vaan vain jäntevä ja voimakas♡

Onnea äitin ja äipän pikkuiselle pojalle vielä kerran♡