Arkielämä.

Eilen oli ihan tavallinen päivä. 

Olin lasten kanssa kotona. Mun kaksi pienintä siskoa oli kans meillä hoidossa. 

Loma loppui ja kouluarki alkoi.

Niin ja meidän arki, jossa ollaan päivät kotona ja käydään illalla mummilassa hetki istumassa.

Meidän eiliseen kuului ulkoilua, lumileikkeineen ja ekoine tän talven pulkkailuineen. Tosi sotkuiset leikit. Kaikki lelut oli kirjaimellisesti päivän päätteeksi levällään joka paikassa. Ja paljon höpötystä. Pelaamista.

Sitä meidän arki on. Leikkiä, sotkua, ruokaa, ulkoilua ja sovittuja menoja. Iltasatuja ja tuutulauluja. Jokailtainen "en mene nukkumaan" taistelu, jonka päätteeksi tyty nukahtaa tyytyväisenä viereen. Ja taistelu sanaa en tässä tarkoita kirjaimellisesti....

Arki on kylmäpussi, jota pidetään Nilon päässä kun se taas onnistui sen kolauttamaan uskomattomassa paikassa. 

Arki on meidän kisut ja koirulit. Sisu vaatimassa huomiota sohvalla, koirat kerjäämässä tempuilla herkkuja illalla. ♡

Tää on parasta just nyt♡ 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille.♡

Syysloman menoa.

Meillä ollaan oltu lomalla tämä viikko. Tai siis äitimummilan porukka on ollut lomalla. Ja me sitten ollaan kans lomailtu heijän kanssaan.

Meijän lomailuun on kuulunut puuhommaa, lenkkeilyä, sukulaisia moneem lähtöön ja reissu rajan taakse, iki-ihanaan Haaparannan Ikeaan. Lisäksi ollaan päästy polskimaan pitkästä aikaa uimahalliin. Se se vasta on kivaa!♡

Meidän lapset on päässeet viikon aikana peräti kaksi kertaa Mummille yökylään. Ja meillä on sen lisäksi ollut lähes joka yö yksi ylimääräinen pikkuneitokainen ilahduttamassa meidän kohtuullisen tavallisia päiviä.

Nyt me nautitaan täysin siemauksin Sinin kanssa vapaillasta ennen loppusyksyn rankkoja rutistuksia. Koska tämä syksyaika on niin synkkää ja raskasta, täytyy keksimällä keksiä ihania asioita elämään.

Tänään se tarkoittaa leffaa ja huomenna ehkä kynttilöitä♡

Ihanaa lauantai iltaa kaikille 

Ja Hyvää yötä ♡

Kolme vee ja risat.

Niin sitä 22.10.17 tuli kolme vuotta virallisia MEitä täyteen.
Kolme vuotta rekisteröidyssä parisuhteessa on kasvattanut MEitä, eikä vähiten siksi että Me on saatu aikaan tänä aikana kaksi villiviikaria ja selvitty riidoista ja vastoinkäymisistä.
Meidän parisuhteen perustana on puhuminen. Ja toiselle nauraminen. Ei ilkeästi tietenkään. Miksi me toiselle ilkeästi naurettaisiinkaan kun ollaan molemmat kuitenkin lopulta siinä samassa paskassa nenällään.

Voin sanoa että ilman MEitä ei olisi myöskään minua. Koska miten minä olisin minä ilman tuota sekopäistä naista rinnallani. Miten voisin hengittää vapaasti saatika nukkua sunnuntai aamuisia pidempään, jos ei olisi sitä Toista.♡

ME ollaan yhdessä vahvoja. Me ollaa yhdessä vastaan maailmaa ja ymmärretään maailmaa ja itseämme paremmin kun katsotaan sitä toistemme silmillä.

Me ollaan kasvettu melko tiukasti yhteen. Ei liian tiukasti, kiitos oman tahdon, raikuvien riitojen ja välillä erillään olemisen. Mutta Me ei oltaisi ME ilman meitä;)

Kiitos Rakkaani näistä kolmesta ja risasta vuodesta♡ Jospa meijän seuraavina hääpäivinä olisi edessä jotain muutakin kuin mun veljen kuskaamista iltamyöhällä, alkoholitonta skumppaa, liian väsynyttä naurua sekä ajo-oppilaan perässä ajelua!;)♡ Ei siinä, oli paras hääpäivä tähän mennessä, koska ME ja kolme+vuotta♡

Ensilumi tuli!

Eilen aurinko paistoi vielä osan päivästä ja oli melkein lämmintä.

Tänä aamuna maisema ovesta oli pikkuisen luminen. 

Me Sennan ja Nilon kanssa rakastetaan lunta. Ja oltaisi toivottu ihan vähän paksumpi kerros tätä hentoa ensilunta, kun haluttaisiin tehdä jo eka lumiukko!;)

Tämä aamu alkoi siis vetäen lapsille toppahaalarit päälle, pukien lämpimämmät kengät jalkaan, kaivaen rukkasia esiin ja laittaen pipoja päähän.

Täydellinen aamu siis♡

Ihanaa perjatai aamua kaikille♡

Minä olen yhden pienen kuumepotilaan kanssa kotona, omat lapset hoidossa ja opiskelen samalla:) 

Paluu pitkältä tauolta.

Hei kaikki. Tai kaikki te, jotka ehkä vielä seuraatte ja jaksatte blogiani lukea pitkän, selittämättömän tauon ja hiljaisuuden jälkeen.

Olen pahoillani äkillisestä hiljaisuudesta.

Loppukesä ja alkusyksy toi mukanaan jotain todella painostavaa ja mun oli pakko luopua jostain. Oli pakko hiljetä, etten menetä tätä rakkautta kirjoittamista kohtaan.

Niimpä hiljenin yhtäkkiä, ilman selityksiä.

Ja nyt aion kokeilla olenko valmis palaamaan tämän rakkaan harrastukseni pariin♡

Meidän alkusyksyyn on kuulunut paljon.

Olen opiskellut erityispedaa avoimessa yliopistossa. Olen käynyt töissä ainakun olen päässyt. Olen kirjoittanut vapaasti ilman että kukaan lukee kirjoittamaani.

Lapset ovat aloittaneet päivähoidon. Aloitus on ollut järkyttävän hankala. Toivon että tämä muuttuu paremmaksi tässä.

Sini on voinut melko raskaasti. Vauva massussa on kasvanut ja rakenneultrassa kaikki oli ok. Nyt meillä on jo rv 23+1.

Viime viikonloppuna meillä juhlittiin jo etukäteen Halloweenia mun pikkusiskojen kanssa. ♡ Paljon mainittavia tapahtumia syksyn aikana ei ole. Tai ne ovat niin henkilökohtaisia ettei niitä voi jakaa.

Olen väsynyt. Koska kaikki ei ole joka päivä hyvin. Enkä aina jaksaisi. Onneksi nyt on hieman helpompaa ollut jo reilun viikon. 

Tauot arjessa ja kaikessa on todella tärkeitä, muuten oma elämä ei enää maistu. Ainakaan minä en jaksaisi koko ajan tätä vaipparallia ja siivousta, jos en välillä pääsisi ulos kotoa. Ja kaikkein paras keino päästä väsymyksestä eroon, on ollut työt. Siellä on sentään muita ihmisiä!

Kaikki on siis hyvin ja aion taas alkaa kirjoittaa pikkuhiljaa. Vähän kerrallaan. Harvemmin kuin ennen. Mutta kirjoitan♡

Ihanaa keskiviikkoa kaikille♡ 

Toivottavasti teidän syksy on alkanut paremmin ja jatkuu hyvänä♡