Vauvakuulumiset!

Onpa taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Tästä postauksesta tuleekin sitten aika sekava ja erittäin epälooginen :D
Elikkäs, alotetaanpa siitä, että meille synty joulun jälkeen maailman ihanin tyttövauva, joka saikin sitten ystävänpäivänä nimen Senna.<3 Tämä pikku prinsessa on oikea päivien piristys ja elämän valopilkku! Meillä on ollut itkua, surua, ikävää, naurua ja paljonpaljonpaljon rakkautta tässä monen kirjoittamattoman kuukauden aikana. Vaava on kasvanut ja oppinut paljon uusia asioita.

Nyt meillä ollaan juhlittu vaimon 19v synttäreitä ja sairasteltu aika paljon. Perjantaina saatiin Sennan kanssa ensimmäiset piikkirokotteet, jotka sitten nostivatkin koko viikonlopun kestävän kuumeen (toivottavasti nyt laskis, ainakin neiti on paremmalla tuulella:)).

Meijän perhe:3 <3

Meijän synnytys meni niin, että viikkoa aikaisemmin jouduttiin menemään sairaalaan käynnistelemään sitä mun diabeteksen takia. Joulu meni sairaalassa- kyllä siinä alkoi jo olla aika epätoivoinen olo. Itkua tuli joka päivä kun Sinin piti lähtä kotiin sairaalalta ja minä jäin yksin sinne osastolla yöksi- kun mitäänhän ei alkanut tapahtumaan. Lopulta 26.12. lääkärit viimeinkin päättivät, että lapsukainen otetaan ulos kiireellisellä sektiolla. Niimpän lauantaina 27.12.2015 klo.12.13 lopulta syntyi meidän pieni prinsessa. Sektio olikin hyvä juttu, koska lapsukainen painoi reilusti yli 4kiloa. Äiti (siis minä) jäin leikkaussaliin ja tyttö rakas lähti vaimon kanssa osastolle odottelemaan. Oli siinä itkussa pidättelemistä, kun ei omaa lastaan saanut syliin pitkään aikaan:( No lopulta päästiinkin sitten perhehuoneeseen ja siitä asti oon ollu ihan taivaassa(välillä vähän hukassakin) ton tytön kanssa. Ei voi muuta sanoa, kuin että oon maailman onnellisin vaimo ja äiti! 

Nythän tyttö on jo melkein 4kk. Meillä syödään sosetta, kiukutellaan, naureskellaan omalle peilikuvalle ja äideille...:) Meillä ollaan draaman monitaitajia, koska tyttö osaa jo vuodattaa ruhtinaaliset määrät kyyneliä alkaessaan itkeä tai kiukutella. Meillä itketään, kun joudutaan laittamaan pienimmät vauvanvaatteet pois ja huomataan miten prinsessa onkaan taas kasvanut.

Meillä kiukutellaan, kun äiti on suorittanut kevään aikana useamman kirjoituspäivän, käyden välillä syöttämässä lapsukaisen. Meillä ollaan iloisia kun äiti mitä todennäköisimmin saa kevään lopuksi/kesän aluksi valkolakin päähänsä. Meillä toivotaan että äiti saisi opiskelupaikan ensi syksyksi. 

Tunteet on vaihdellu synnytyksen jälkeen laidasta laitaan. Välillä on pukannut pientä masennusta ja suurta epätoivoa, mutta pikkuprinsessa on yleensä vienyt sellaiset tunteet aika pian mukanaan. 

Ollaan otettu lisää lemmikkejä. Meillä on nykyään kolme kissaa: Sisu, Mörkki ja Peikko. Peikko on kokovalkoinen pitkäkarvainen 4vuotias uroskissa:) Ja käytiin Sinin kanssa ottaa Senna tatskatkin!!:))

En oikeen tiiä välittääkö kukaan lukea enää tätä blogia (saa kommentoida jos lukee;)).

Taidan silti pitää tän tunteidenpurku ja kuulumisen kertomis paikkana.  

Onnellinen <3